Maisteri Jan Husin viimeiset sanat

Jos Jan Hus olisi peruuttanut sanansa ja tehnyt rikoksen omaatuntoaan ja Kristusta vastaan, hänet olisi suljettu eliniäkseen tyrmään - tai poltettu kaiken kansan nähden tunnustuksestaan huolimatta. Vapaana miehenä häntä ei olisi koskaan päästetty palaamaan Konstanzin hengellisestä konferenssista takaisin Böömiin. Kirjoitin aiemmin (6.6. 2008) latinaksi maisteri Husin oikeasti viimeisistä sanoista (tapahtui Konstanzissa heinäkuulla 1415). Seurasin silloin Peter von Mladonowitzin tekstiä. Äskettäin otin toisessa blogisarjassa esille sen koulukirjojen markkinoiman, mutta kaikessa herttaisuudessaankin väärän tulkinnan, että paaluun kahlittu ja sidottu Hus olisi lausahtanut roviolleen risuja tai pilkettä tuoneelle vanhukselle: "Voi pyhä yksinkertaisuus!"

Muuan toinenkin ja yhtä väärä, joskin dramaattinen ja romanttinen tulkinta kiertää puolioppineessa ja propagandistisessa kirjallisuudessa (ja protestanttien saarnoissa). Sen mukaan Hus olisi lausahtanut, että (koska tshekin kielessä hus tarkoittaa hanhea) niin hänen, Husin, oli jo korkea aika palaa poroksi Konstanzin roviolla, mutta sadan vuoden kuluttua ilmestyisi joutsen, jota ei mikään mahti voisi polttaa. Arvatkaa, kenen tulemisen Jan Hus olisi ennustanut?

Mutta mennäänpä siihen, mitä Jan Hus todella sanoi, silminnäkijä Peterin mukaan (muihin ei kannata uskoa, vaikka kaikki usko mielekästä lieneekin). Kun Husin rovio, jossa oli puuta kahden ison laatikon edestä ja olkia myös, asianmukaisesti sytytettiin, hän sosiaalisesti huudahti korkealla äänellä: "Kristus, elävän Jumalan poika, armahda meitä!" - Hän käytti latinaa ("Christe, fili Dei vivi, miserere nobis!"). Vasta sitten nöyrä maisteri Jan Hus lausui yhtä kuuluvasti: "Sääli minua, Kristus, elävän Jumalan poika!" ("Christe, fili Dei vivi, miserere mei!"). Ja kun Jan Hus alkoi veisata"Sinä joka olet syntynyt Neitsyt Mariasta --", silloin tuuli painoi liekit miehen kasvoille ja katkaisi veisuun siihen. Husin ei kuultu enää tässä maailmassa sanovan sanan sanaa, vaikka hän vielä silmin nähden liikutti huuliaan ja päätään siihen saakka, kunnes kuolema hänet erotti kurjasta ruumiistaan.

On The Mystical Supper (The Last Supper)

Prahan Kaarlen-yliopiston rehtorina toiminut Jan Hus teki ennen Konstanzin kirkolliskokoukseen lähtöään syksyllä 1414 testamentinsa siltä varalta, että hengellinen sääty hänet paikan päällä murhaisi, kuten sitten kävikin. Maisteri Husia syytettiin täysin perusteettomasti mm. siitä, että hän olisi korottanut itsensä jumaluuden neljänneksi ja yhtä kaikkivaltiaaksi persoonaksi kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki ("et Johannes iste Hus").

Niinikään Husia väärämielisesti syytettiin remanismin opettamisesta Bohemiassa (Böömissä) ja kaiketi Määrissäkin (lat. Moravia). Remanismi tulee latinan sanasta remanere ('pysyä'). Hus olisi vainoharhaisten tohtorien ja kardinaalien mukaan muutenkin pilkannut itseään Jumalaa saarnaamalla Prahan Betlehem-kappelissa ja toisaalla esimerkiksi, että ehtoollisessa leipää ja viiniä pyhitettäessä leipä pysyy leipänä ja viinikin omana itsenään, eivätkä ne siis muuttuisikaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Roskaa! Sellaista ei Hus totisesti opettanut (mutta hän kyllä opetti konsiilissa tulosta tehneiden nominalistien inhoksi filosofista realismia Platonin ja Augustinuksen hengessä).

In Czech 'hus' means 'goose'. Sana 'hus' tarkoittaa tshekinkielessä hanhea. Jan Hus kutsui usein itseään leikillisesti hanheksi. Moinen lintu kelpasi hänen ruokapöytäänsä sen jälkeen, kun hänellä oli siihen varaa yliopistonopettajaksi ja saarnaajaksi päästyään, mutta Konstanzin vankeudessa hanhella ei Husin suinkaan anettu enää herkutella. 6. heinäkuuta (sexto julii) anno 1415 häpäistään Jan Hus roviolla, häpäistään sekä ennen julmaa kuolemaa että sen jälkeen (mitä Rooman puolalainen paavi pahoitteli 1999 mutta ei julistanut Husia autuaaksi, saati sitten pyhäksi). Jan Husilla ei ole ollut eläessään Hannu Hanhen ("ruotsalaisten urheilijoiden") tuuria, eikä hänellä ole ollut sitä kuoltuaankaan. Kun tshekit sitten vuosisatoja myöhemmin muistelivat haikeina suurta miestään ja pystyttivät tälle patsaan (katso Googlesta), Vatikaani tyylilleen uskollisesti raivosi tshekkien "kerettiläisvaltiota" vastaan. Mutta minä aion mennä käymään siinä Böömin Husinec-nimisessä kylässä, jossa Jan Husin syntymäkodin sanotaan vielä olevan pystyssä (Mathew Spinkan mukaan).

Minusta tuntuu, että tänään syödään monessa eurooppalaisessa kodissa hanhea, ja on syytäkin syödä nimenomaan hanhea. Se on muistoateria Jan Husille. Itse olen radikaalin remanismin kannalla ja katson siis keitetyn tai uunissa kypsyneen hanhen pysyvän hanhena sittenkin, kun perheenpää sen pöydässä siunaa ja mahdollisesti familiaarisessa kommuuniossa jakaa kaikille omaisilleen osansa. Hanhi ei muutu pitopöydässä Husiksi, vaikka minulla ei olisi mitään muodonmuutosta vastaan.

Antikristus Konstanzissa (ihmiskunnan tähtihetkiä)

Muuan tavis eli "Das Manin" singulaarinen edustaja letkautti äsken kuulteni, että Jan Hus ja tämän oppilapsi Jeronimus Prahalainen kärysivät (niin!) Konstanzin kirkolliskokouksessa harhaopeista; siksi kumpikin poltettiin roviolla. Mikäpä siinä. Toki harhaoppisuuden, heresian, voi rinnastaa dopingiin, jos kohta tästä sikiää moraalisia ongelmia. En kajoa niihin nyt sen kummemmin. Moraali on "out". Kysyn vain retorisesti, miksi ne Lahden 2001 petolliset suomalaishiihtäjät pääsivät kuin koira veräjästä - ja se Kaisakin, kahdesti sulkansa käräyttänyt, saa vapaasti katsella juhannuskokkoa, tarvitsematta pelätä, että hänet siinä uhrataan sovitukseksi Mister Sebaotille eli Antikristukselle. Retoriseen kysymykseen ei tule vastata. Mutta jos joku ei pidä kysymystä retorisena, vastatkoon kaikin mokomin.

Stefan Zweig on kirjoittanut ihmiskunnan tähtihetkistä samannimisessä teoksessaan, joka kuuluu suosikkeihini, vaikka haluan täydentää Zweigin luetteloa. Sillä Konstanzin kirkolliskokous onnistui itsensä Antikristuksen läsnä ollessa tuhoamaan näyttävästi & elämyksellisesti kaksi aikansa rohkeinta miestä, Jan Husin ja Jeronimuksen. Palaan Jeronimukseen tuonnempana, jos Kristus sen sallii, ja puhun tässä vain professori Husista, joka martyroituessaan lahjoitti juhlayleisölle, Antikristukselle ja ihmiskunnalle kaksi tähtihetkeä (mistä syystä minä olen valmis antamaan hänelle vertaisarvioinnissa viisi tähteä). Pro primo, teloittajat löivät Husin pääkallon tuusan nuusaksi. Pro secundo: He polttivat Husin sydämen vartaassa. Toki nämä kaksi aktia voidaan katsoa yhdeksi ja samaksi kirkolliseksi liturgiaksi. Ehkä joku konsultti olisi voinut ajoissa vaatia Husin sydämen syömistä, kun sellainen ei syystä tai toisesta tullut Antikristuksen mieleen. Vaikka kannibalismi jäikin puuttumaan, ei se suurenmoista tähtihetkeä nimeksikään himmennä. Totta tosiaan, kyllä siellä Konstanzissa vietettiin hienot polttojuhlat. Moni olisi myynyt isänsä ja äitinsä, jos vain olisi saanut armon olla paikalla, jossa oli niin mukavaa, niin intensiivistä, laatuaikaa!

Harhaoppisia eivät muuten olleet Hus ja Jeronimus (eikä myöskään postuumisti, siis jo kuolleena ruumiineen ja sieluineen poltettu Wycliffe) vaan heidän tuomarinsa eli Konstanzin ekumeeninen kirkolliskokous, jossa Antikristus vietti triumfia. Moraalisen voiton korjasivat Wycliffe, Hus ja Jeronimus. Ihmiskunta ja, kuten jo sanoin, Antikristus saivat tähtihetkensä. - Luulen, että suomalaiset ovat jo ajat sitten antaneet anteeksi Lahdessa 2001 ja sen jälkeen kärynneille hiihtäjilleen, koska nämä ovat kumminkin siunanneet kansaa lukuisin mitalein ja tähtihetkin. Ja vaikka Saatana hyppiikin taas riemusta, niin mitä sitten?