Prahan Kaarlen-yliopiston rehtorina toiminut Jan Hus teki ennen Konstanzin kirkolliskokoukseen lähtöään syksyllä 1414 testamentinsa siltä varalta, että hengellinen sääty hänet paikan päällä murhaisi, kuten sitten kävikin. Maisteri Husia syytettiin täysin perusteettomasti mm. siitä, että hän olisi korottanut itsensä jumaluuden neljänneksi ja yhtä kaikkivaltiaaksi persoonaksi kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki ("et Johannes iste Hus").
Niinikään Husia väärämielisesti syytettiin remanismin opettamisesta Bohemiassa (Böömissä) ja kaiketi Määrissäkin (lat. Moravia). Remanismi tulee latinan sanasta remanere ('pysyä'). Hus olisi vainoharhaisten tohtorien ja kardinaalien mukaan muutenkin pilkannut itseään Jumalaa saarnaamalla Prahan Betlehem-kappelissa ja toisaalla esimerkiksi, että ehtoollisessa leipää ja viiniä pyhitettäessä leipä pysyy leipänä ja viinikin omana itsenään, eivätkä ne siis muuttuisikaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Roskaa! Sellaista ei Hus totisesti opettanut (mutta hän kyllä opetti konsiilissa tulosta tehneiden nominalistien inhoksi filosofista realismia Platonin ja Augustinuksen hengessä).
In Czech 'hus' means 'goose'. Sana 'hus' tarkoittaa tshekinkielessä hanhea. Jan Hus kutsui usein itseään leikillisesti hanheksi. Moinen lintu kelpasi hänen ruokapöytäänsä sen jälkeen, kun hänellä oli siihen varaa yliopistonopettajaksi ja saarnaajaksi päästyään, mutta Konstanzin vankeudessa hanhella ei Husin suinkaan anettu enää herkutella. 6. heinäkuuta (sexto julii) anno 1415 häpäistään Jan Hus roviolla, häpäistään sekä ennen julmaa kuolemaa että sen jälkeen (mitä Rooman puolalainen paavi pahoitteli 1999 mutta ei julistanut Husia autuaaksi, saati sitten pyhäksi). Jan Husilla ei ole ollut eläessään Hannu Hanhen ("ruotsalaisten urheilijoiden") tuuria, eikä hänellä ole ollut sitä kuoltuaankaan. Kun tshekit sitten vuosisatoja myöhemmin muistelivat haikeina suurta miestään ja pystyttivät tälle patsaan (katso Googlesta), Vatikaani tyylilleen uskollisesti raivosi tshekkien "kerettiläisvaltiota" vastaan. Mutta minä aion mennä käymään siinä Böömin Husinec-nimisessä kylässä, jossa Jan Husin syntymäkodin sanotaan vielä olevan pystyssä (Mathew Spinkan mukaan).
Minusta tuntuu, että tänään syödään monessa eurooppalaisessa kodissa hanhea, ja on syytäkin syödä nimenomaan hanhea. Se on muistoateria Jan Husille. Itse olen radikaalin remanismin kannalla ja katson siis keitetyn tai uunissa kypsyneen hanhen pysyvän hanhena sittenkin, kun perheenpää sen pöydässä siunaa ja mahdollisesti familiaarisessa kommuuniossa jakaa kaikille omaisilleen osansa. Hanhi ei muutu pitopöydässä Husiksi, vaikka minulla ei olisi mitään muodonmuutosta vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti