Quid 'existentialismus' sibi voluerit

"Omnibus hominibus obeunda mors est; cum igitur sit communis, patimur etiam communia omnes". Hoc modo Daniel Juslenius, ecclestiacus necnon humanista Fennus, orationem funebrem, quam habuit in memoriam cuiusdam iudicis, nomine Loskioeld, incepisse cernitur.

Duobus fere saeculis post Heidegger hanc de morte velut firmissimam veritatem paululum a se mutatam ita exprimit: omnibus quidem est moriendum, sed, nota bene, separatim. Huic assentiuntur omnes fere saeculi nostri individualistae, quorum maximus est factus numerus; hoc est, nisi fallor, verum, quod ratione humana non potest refutari.

Hocce loco addi possit infinitam seriem similium mundorum infinitam parere seriem similium philosophorum, qui vicissim et separatim vivant et patiantur.

In memorias Juslenii, Heideggeri, Democriti

Vainaja istuu sohvalla

Iltalehti kertoo torstaina 13. maaliskuuta nelisen päivää asunnossaan kuolleena viruneesta helsinkiläisestä miehestä. Neljän päivänlaskun vainaa ei toki pärjää sille toiselle, kolmen vuoden vainajalle, josta Hesari teki jutun, mutta tämäkin tapaus säväyttää. Näet tämä tuoreempi, viisikymppinen mies löytyi istumasta hengettömänä sohvaltaan. Sohvakuolo (istuallaan) täyttää laatuajan kriteerit paremmin kuin kuolleenaolo pitkin pituuttaan, ihmisen luonollisimmassa, vaan ei parhaimmassa asennossa. Jos jollekulle on epäselvää, mitä 'laatuaika' tarkoittaa, ottakoon selvää konsulttien, kuten Sarasvuon visioista, strategioista ja missioista ja seuratkoon, miten YLEN ohjelmakuuluttajat tuotteistavat sohva-asennossa itsensä ja sen, mitä tuutista on milloinkin tulossa. - En osaa nyt äkkiseltään laskea, milloin tämä vallitseva sohvakulttuuri on niin elämän kuin kuolemankin merkeissä alkanut. Valaiskoon asiaa joku, joka on paneutunut tai kerrassaan uppoutunut sohvan ynnä sohvaihmisen taikka sohvaperunan kulttuurihistoriaan (hengenviljelyyn). Sohva symboloi (representoi) laatuaikaa (ja toisin päin, vice versa). Istuva voi olla kuollut siinä missä eläväkin; tyhjä sohva kelpaa edustamaan symbolismia esim. maalaus- tai muussa visuaalisessa taiteessa. Sohvassa lienee enemmän substanssia kuin sillä istuvalla (makaavalla) biokoneella ja biojätteellä voi uskoa olevan; 'biojäte' tarkoittaa (melkoisena sanahirviönä) kuollutta ruumista, jota meidän valistunut ja valaistunut aikamme ei laisinkaan pelkää.

Ennen vanhaan piti kuolla interaktiivisesti, omaisten ympäröimänä kotona tahi taistossa vihollista vastaan tai edes jonkun pitäessä seuraa hospitaalissa tai hotellissa. Vaikuttaa siltä, että nykyään on "in", peräti trendikästä ja sinkkuseksikästä kupsahtaa kotiinsa ypöyksin ja saada olla edes muutaman päivän, mieluiten pidempäänkin siinä ei-pyhässä, vain oman, vahvan läsnäolon täyttämässä tilassa. Kaiken maailman konsultit eivät moista tajua eivätkä siksi hyväksy; he eivät pääse rahastamaan joka ihmistä tämän eläessä, paitsi toki vainajaa ja tämän tiliä.

Tehdään siis päivitys: toisin kuin ns. Ateenalaisten laulussa veisattiin, kaunis ei enää ole kuolla minkäänlaisten joukkojen eessä vaan yksin ja saada kuolleena olla, epäinteraktiivisesti omassa rauhassa. Vielä parempi olisi, jos yksikään tapaus ei ylittäisi uutiskynnystä. Mutta on vaikea elää ilman uutisia. Saadaan valoa sohvalle, joka sijaitsee pimeän keskellä; on sohvasta vahva visio.

'Ruumis' on biojätettä

Hesan sankarivainaja vältti tuiman byrokratian makaamalla kotonaan peräti kolmen vuoden ajan; vasta sitten paljastui hänen "rikoksensa" (sillä rikoshan se oli, että hän ei kuolemastaan tiedotetta antanut, mutta ehkä se ei ollut vain hänen rikoksensa). Miehellä oli tai hänellä voi katsoa olleen erityisen hyvää tuuria; tuuletus vei kalmanhajun taivaan harakoille ja varmisti siten naapureille normaalin laatuajan jatkumisen yliajalle eli kolme vuotta miehen kuolemasta eli hänen tietoisuutensa totaalisesta sammumisesta. Tietoisuutta me olemme jo alkaneet kutsua ohjelmistoksi eli 'softwareksi' amerikkalaisten konsulttien perässä kiltisti hiihtäen. Kiitos vielä kerran konsulteille ja kaiken maailman teknokraateille, niin eläville kuin kuolleillekin.

Kun mies kuoli, hänen elävä kehonsa, hänen biokoneensa hajosi ruumiiksi eli biojätteeksi; 'software' eli vanhan kielen ohjelmisto eli vielä vanhemman kielen tietoisuus, ja auttamattoman muinaisen kielen mukainen sielu, kaatui noin vain, kuin napista painaen.

Asianosaisen biojäte onnistui lojumaan käsittelemättömänä kolme vuotta, mikä lienee kkk eli kauden kotimainen kärkitulos. Pian joku panee paremmaksi, joskaan ei ole kirkossa kuulutettu, milloin seuraava huipputulos julkistetaan ja mitkä ovat lukemat. Miehet kilpailevat omassa sarjassaan, naiset omassaan. Näitä korkeammalle kehittyneitä biokoneita on kahta lajia (mask. ja fem.). Biojätevaiheessa sukupuolierot alkavat silmin nähden tasaantua ja tasa-arvo toteutua.

Kuollut makseli yhtiövastiketta (in nummo veritas)

Hesarin mukaan (9.3) joku, ilmeisen vapaa miessielu, oli onnistunut makaamaan kolme (3) vuotta kuolleena asunnossaan. Tapaus tuli viranomaisen tietoon vasta sitten, kun pankkitili, jolta suoraveloitus oli perinyt kuukausittaisen yhtiövastikkeen, tyhjeni. Samalla loppui kuin napista painaen se laatuaika, jota vainaja elävistä tietämätönnä, oli saanut viettää. En minä tästä voi viittä tähteä antaa, enpä edes neljää. En tahdo palkita vainajaa pankkiuskollisuudesta; siinä hän meni kohtuuttomuuksiin ja menetti kaksi tähteä. On hieman kohtuutonta, että kaikesta täytyy nykyaikana palautetta antaa, pisteitä milloin minnekin. Kuolleetkaan eivät näy säästyvän. Vaan omatpahan ovat hautajaisensa; kannnattaa sanoa suoraveloitussopimuksensa irti, ennen kuin joko 1) menee Haadekseen tai 2) menettää tietoisuutensa ikiajoiksi, atomeiksi hajoaa. Onneksi kukaan ei ainakaan vielä syytä helsinkiläisvainajaa siitä, että hän petkutti yhteiskuntaa. Pitää tosin varautua siihen, että joku nostaa kanteen häntä vastaan, mikä on mielestäni tolkutonta, jos virtuaalinen kantaja jo vaikeroi Helvetin tuskissa. Antakaa armoa! Kirjoittakaa adressi ja vastustakaa jo kansalaisvelvollisuudeksi lailla säädettyä tähdittämisjärjestelmää. Eikö meiltä nouse esiin yhtään individualistia, joka pitää Helsingin herooisen vainajan suoritusta esimerkillisenä, esikuvallisena siveellisen kansalaiskasvatuksen tai filosofisen solipsismin näkökulmasta?

Saapa nähdä, menevätkö ihmiset nyt suurin joukoin sanomaan suoraveloitussopimuksensa irti, kun ennakkotapaus on saatu, vai rientävätkö nekin, joilla suoraveloitussopimusta ei vielä jostakin syystä ole, sen nyt allekirjoittamaan. Ja voihan valtiovalta määrätä lain voimalla kaikki kansalaiset suoraveloitukseen, jotta uusista, unohtuneista anarkistivainajista saadaan lisätuloja valtion kassaan. Kuolleena viruminen pitää, hyvänen aika, kriminalisoida, vetää suku vastuuseen ja suvulta rahat pois, tai edes naapureilta, jos vielä yksikin pakenee yhteiskunnallista vastuutaan ja kansalaiselle kuuluvaa vastuutaan kuolemalla salaa. Ihmisten asumista pitää ruveta päivittäin poliisi- ja sotilasvoimin valvomaan, koska on pelättävissä, että ihmiset piilottelevat luurankoja kaapeissaan, entisiä omaisiaan siis, tai heitä itseään enemmälti omissa asunnoissaan nyt nukkuu vihonviimeistä untaan; hautaussurakoitsijoilta pian urakat kusevat, jos tajuatte kainuulaisen sanonnan.

Erinomaisen merkinnän varmistaakseen miehen olisi pitänyt saada maata vainajana yhtä pitkä aika, mutta maksamatta sentin senttiä yhtiövastiketta. Toisin sanoen: hänen tilillään olisi pitänyt olla edes muutama sata euroa enemmän. Juttu olisi parhaassa tapauksessa saanut pysyä salassa ja vainaja laaturauhassaan vielä vuosikaudet, ellei ikuisesti. Voi aikoja, voi tapoja! Olisiko se Cicerokaan muuta tähän osannut sanoa? Entä paljonko suoraveloitusjärjestelmän keksijöille kuuluisi antaa tähtiä? Vai annetaanko niille pankkimiehille satikutia? Eihän toki. Pankki korjasi potin; suuri raha teki tulosta. Raha on todellisempi kuin ihminen. Rahassa on enemmän substanssia kuin ihmisessä, onpa tämä elävä tai kuollut. Raha näköjään ylittää jopa Tuonen Virran (olkoonkin, etteivät pankki-ihmiset ja konsultit sanontaa hyväksykään, mutta asiasisisällön he hyväksyvät).

Muistutan eläviä vielä siitä, että ruumis, siis kuollut ruumis, josta "sielu" eli pikemminkin "software" eli ohjelmisto on kaatunut, kuuluu yhteiskunnalle... Termi 'ruumis' tarkoittaa siis kuollutta ruumista; se pitää käsitteellisesti erottaa 'kehosta', joka tarkoittaa tai jonka pitäisi tarkoittaa vain elävää ruumista, sikäli kuin haluamme osoittaa kunnioitusta niille lääkäripiireille, jotka 1950-luvun alussa alkoivat rummuttaa 'keho' -termin puolesta (niin ettei kukaan enää harjoita rehellistä ruumiinkulttuuria). 'Keho' on rajoitettu tarkoittamaan elävää ruumista, joka sillä Helsingin miehelläkin oli ja joka, ollesskaan kehityskelpoinen, mahdollistaa nousun laatuaikaan; sisäinen sikiö kehittyy sisäiseksi sankaruudeksi; elämä on yhtä triumfia ja silkkiä vaan. Kyllä konsultti tietää. Ja niin kohta tietää kansakin, kun valistustyö hedelmänsä ja rahansa korjaa pois.

Muinaisajan ovelat hallitsijat keksivät uskonnon. Ihmiset saatiin mm. hautaamaan vainajansa hyvässä uskossa (bona fide). Jos ruumiit, silloin kun niitä sattuu tulemaan, jätettäisiin lojumaan mikä minnekin, tulisi hajuhaittoja ja luoja ties mitä tauteja. Kun ruumiit viisaasti peitetään multiin tai poltetaan leirin uuneissa tai muuten kierrätetään, elävät saavat kaikessa rauhassa nauttia siitä laatuajasta, jota nokkavat konsultit ovat viimeiset 50 vuotta erinäisissä kehityskeskusteluissa maan matosille isolla rahalla myyneet.

Virtus post nummos

Vaihtui vuosi. Arvot eivät ole vaihtuneet, eikä niiden järjestys. Sama on hierarkia, pyhä järjestys. Otin otsikon Horatiukselta, joka tahtoo sanoa, että hyve (virtus, kr. areté) tulee hyvänä kakkosena heti rahan jälkeen. Voi miten hienoa! Samaa mieltä oli Marx: vain rahan voimalla ja rahan päälle voidaan rakentaa henkisiä arvoja, kuten filosofiaa, runoutta ja muuta sellaista vapaa-ajan täytettä, josta esim. Paavo Lipponen ja yleensäkin "Das Man", minut mukaanlukien, pitää. - Otetaan tarkemmin: sinulla on värkeissä varaa olla hyveellinen, tehdä vaikka laupeudentyötä sitten, kun auditoijat uskovat, että taloutesi on kunnossa. Jos hoidat moitteettomasti raha-asiasi (sen ratkaisevat auditoijat eli konsultit), tunnet ehkä jopa pakottavaa tarvetta tehdä jotakin hyvää edes jonkun lajitoverisi eteen, olkoon hän sitten vaikka oma lapsesi.

Tuntemani humanistit ovat nikotelleet jonkun joskus sanottua, että raha on maailmassa tärkein asia. Vain se mahdollistaa muun. Vain raha antaa aikaa. Vain raha antaa ihmiselle mahdollisuuden tuntea itsensä ihmiseksi, kunnon humanistiksi, jopa "uomo universaleksi". Surkea on häviäjän, siis rahattoman osa, koska häneltä ihmisarvo puuttuu. Kovin epätasaisesti, täysin epäoikeudenmukaisesti on raha maailmassa jakautunut; sitä on tarpeeksi mutta enimmäkseen väärissä käsissä.

Rahan ratkaiseva merkitys, sen kaikkivaltius tajuttiin antiikissa ja toki myös pimeämmäksi moititulla keskiajalla. Joku onneton idealisti sanoi latinaksi: "In terra summus rex est hoc tempore nummus." Modernissa maailmassa raha on korkein kuningas. On se! Mikään ei ole muuttunut, ellei sitten muutokseksi (turhaan) lasketa sitä, että nykyään rahan merkitys on itsestään selvä ja ettei etiketti oikein hyväksy suoraa puhetta rahasta; esim. akateeminen elämä, konversaatio, edellyttää mukana roikkujalta säännöllisiä, hyviä tuloja ja varmuuden vuoksi vielä huomattavaa perinnöllistä varallisuutta useine kaupunkiasuntoineen ja järeine tukkimetsineen.