"In tristitia hilaris, in hilaritate tristis"

Giordano Brunosta on netissä hieno kuva, aivan sama, jonka Tampereen yliopiston 'Aikalainen' -lehti keväällä 2008 tuskin kovinkaan uhmakkaasti julkaisi. Kuva esittää filosofi Giordanon papin kaavussa ja kirja kädessä. Se kuva on modifioiden otettu siitä patsaasta, jonka myöhään yhdistynyt Italia pystytti Hänen Muistokseen Rooman Campo di Fiorille. Sitä patsashanketta vastusti katolinen kirkko valtaisasti mutta jo köykäisesti raivoten (rabies theologica / odium theologicum).

"Universaali" kirkko oli Mooseksen kirjoissa kuvatun Mister Sebaotin vihaa tyynnyttääkseen antanut polttaa Maisteri Giordanon samalla paikalla anno 1600, koska kirkko ei omien sanojensa mukaan tahtonut vuodattaa verta.

Menin touko-kesäkuun vaihteessa kuluvaa vuotta "Ikuiseen Kaupunkiin" tervehtiäkseni Brunoa paikan päällä. Mielessäni käväisi, että sikäli kuin fundamentalisti- eli vääriä kristittyjä enää pahemmin on, näitä kiusaa ja risoo myös hänen käsissään pitämä komea kirja: harhaoppinen ja kuulemma omien sanojensa mukaan demonien kanssa seurustellut ja muutenkin magiaa (ja manipulatiivista retoriikkaa) harjoittanut Bruno pilkkaa siinä ylimielisen näköisenä Pyhää Raamattua. Ja Bruno oli väittänyt inkvisition dokumenttien mukaan eläneensä monta elämää ja muistavansa niistä jokaisen. Tämä filosofi uskoi valitettavan epäkristillisesti metempsykhosikseen, jälleensyntymiseen. Ja hän sanoi Lucretiusta seuraten jo ennen, kuin häntä kidutettiin, kiduttavan epäkristillisesti (ja materialistisesti), että avaruus on ääretön ja maailmoja loputon määrä. Vähempikin olisi tuomioon riittänyt.

Maisteri Giordano muuten luhistui (monien maagikkojen ja yleensäkin ihmisten tavoin) vankilassa, jossa hän sai virua vuosikaudet, vähän ennen, kuin hänet vietiin juhlallisesti poltettavaksi. Niin olen lukenut. Mutta onnekseen, sanoisin, Giordano sai miehisen rohkeutensa takaisin, toipui täysin ennalleen, olematta jo kuollessaan kuollut.

Ennen kuin aloin naputella tätä tekstiä, koetin printata hänen kuvansa netistä. Kone tukkosi ja paperi pahasti rypistyi, mikä oli loistava enne.

Sadetta ja huijausviestejä

Ellen erehdy, tavantakaiset huijausviestit koettelevat ns. julkista luottamusta (publica fides) pahemmin kuin vielä toistaiseksi jatkuvat sateet. Joku onneton oli täällä päin eli virtuaalisesti missä tahansa ikihyviksi ihastuneena avannut koneelleen tulleen (väärän) lottovoittoilmoituksen: siinä luki, että hänen ("Das Manin") sähköpostiosoitteensa oli voittanut miljoonan. Ikävä vain, että kone kaatui ja kovalevy meni vaihtoon. Eikä onni ole vielä perheeseen palannut, päivä paistanut risukasaan.

Lottovoittoja satelee tuhkatiheään. Itse näyn "voittaneen" viimeksi Espanjasta 920.810 euroa. Jätän kuitenkin summan nostamatta mutta siitä minun ei tarvitse, eikä missään tapauksessa pidä, sanallakaan mainita lähettäjälle, vaikka palautteesta kieltäytymiseni epäilemättä voidaan leimata rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.

Kirkolle kehuja (*****)

Habeat ecclesia quinque stellas sive astra! Näköjään Kannattaa kehua kaikkea, mitä kirkko on maailman sivu tehnyt ihmisraukkojen pelastuksen eteen. Ja minä se olen kirkkoa kehuskellut ja siunaillut; enkä ole sanoissa pihtaillut. Itse Mister (Adonai) Sebaot nyt tahtoo palkita minut jo täällä ajassa. Muuan amerikkalainen taivaslottofirma, Plasmanet etc, edustajanaan S[ebaot?] Roman (Prize Administrator), jonka osoite on luottamusta herättävästi Box 4562, Grand Central Station, New York, NY 10163, ilmoitti minun voittaneen lotossa 50 USD, vaikka en ollut noiden uskovaisten lottoon edes osallistunut! Siitä syystä kieltäydyin lunastamasta voittoa; esteeksi tuli minun lapsekkaan korkea moraalini. Seuraavana yönä lottokone oli suosinut minua kerrassaan kolme kertaa; olin voittanut 300 USD ("pending") 10,000,00 USD ("pending") ja vielä varmemmaksi vakuudeksi Mister A. Sebaotin käsittämättömästä avokätisyydestä peräti 50,000,00 USD ("pending"). Jokin lisävoittokin tuli, joskin tarkka miljoonasumma (euroissa muuten) pääsi unohtumaan tässä humussa.

En huoli rahoja tällä kertaa. Siksi en laita visa-korttini tunnuksia enkä tilitietoja muutenkaan Valtoihin, jossa Mister Sebaot hallitsee. Rahat saa puolestani käyttää tietoliikenneyhteyksien ("taivaskanavan") rakentamiseen New Yorkin Suurelta Keskusasemalta suoraan alas Helvettiin, jotta Taivaan ja Helvetin oikein virallista ja lainvoimaista avioliitoa päästäisiin toden teolla juhlimaan. William Blaken ammoiset kirjat eivät ole avioliittoa reaalisoineet, kuvanneet toki; lämmin suhde, rauhanomaisesta rinnakkaiselosta puhumattakaan, ei riitä aikanamme, jolloin transparenssi, läpinäkyvyys on korkea hyve (paitsi byrokratiassa). Mutta uskoisin suuren rahan poistavan ongelman eli toteuttavan Taivaan ja Helvetin avioliiton - sekä poistavan sen mukana kaikki ongelmat, päiväjärjestyksestä, niin että ihmiskunta on valmis astumaan olemassaolosta, kun se ei enää keksi mitään tekemistä ja jopa bloggailu loppuu.