Quid viri virtus sibi voluerit

Epaminondas Thebanus, qui proelio apud Leuctra commisso Lacedaemonios devicit, clarissimus exstitit. Deinde cum Thebani iterum Lacedaemoniis bellum inferrent, Epaminondas omnium consensu imperator declaratus est. Qui cum aput Mantineam post impetum in hostes factum ipse milites suos in prima acie pugnans duceret hortareturque, Lacedaemonii facillime, quis esset, cognoverunt. Quam ob rem eum solum universi aggressi sunt Lacedaemonii; neque hi prius proeliando destiterunt, quam Epameinondan hasta percussum concidere conspexerunt.

At ille ubi mortiferum vulnus se accepisse animadvertit, quaesivit, utra pars eo temporis momento superior esset. Posteaquam Thebanos iam victoriam reportavisse audivit, "satis", inquit, "iam mihi vixisse videor; invictus debitum meum naturae persolvam". Quibus verbis dictis hastam ex corpore extraxit et confestim animam reddidit.

Hic vir uxorem nunquam duxisse fertur. Cum a civibus quibusdam reprehenderetur, quod liberos ad usum patriae non relinqueret, virtutis bellicae memor respondit natam ex se relinquere pugnam Leuctricam. Quam non modo sibi superstitem, sed etiam immortalem fore.

Ruumis sensuurin kohteena

Kriitikko Lasse Koskela muistelee uudessa Hiidenkivessä (5 /2009, 45) kaipauksella anno 2000 kuollutta satiirikko Erno Paasilinnaa, jonka ystävä, Antti Tuuri, julkaisi vastikään teoksensa Lähikuvassa Erno Paasilinna (Otava 2009). Aikaa on totisesti päässyt kulumaan, mutta ajan kulku ei ehkä ole pahemmin muistoa kullannut.

Paasilinna oli ollut määrä laskea juhlallisesti Tervolan hautuumaan sukuhautaan. Mutta miten kävikään? - Paikallinen kirkkoherra kielsi Tuurin mukaan siunaustilaisuuden pitämisen sillä mielestään vahvalla argumentilla, että se Paasilinna "kirjoitti niin ikävästi kirkosta." Koskela sanoo luulleeensa noitavainojen ajan jo olleen ohi (ibidem). Koskela hieman liioittelee, mutta se kuuluu genreen.

Ruumis on toki kirkon kaiken näkevissä silmissä kantanut vastuun siitä hyvästä tai pahasta, mitä siinä aikansa asunut korkea ja kuolematon tai vain kuolevainen henkiriepu on omalle luonteelleen uskollisena muille tiettäväksi tehnyt.

Paasilinna sai sentään elää varsin hyvän elämän, ellen erehdy. Ja eivätkö ne kaikki Paasilininnat ole olleet melkoisia satiirikkoja suomalaista yhteiskuntaa kohtaan, siis nekin heistä, jotka nukkuvat viimeistä untaan siellä kolean Tervolan sukuhaudassa? Olisiko sinne pitänyt laskea juhlavin menoin vielä yksi satiirikkoruumis entisten viereen? - Hyvä sentään, ettei koko sukua ekshumoida.

Siunaustilaisuuden kieltäminen pitää laskea kunniaksi Paasilinnalle eikä kirkolle, joka, pelkään, lienee vajaassa vuosikymmenessä menettänyt asemiaan pohjolan perukoilla eikä vain Ruotsin suurissa kaupungeissa, joissa hautajaisista on kovin monessa tapauksissa luovuttu siksi, että ne ovat niin ikäviä ("såå trist, va?"). Rahaakin palaa, poltetaanpa ruumis tai ei.

Koskela lausuu kannustavasti, että "Paasilinnan kaltaisille satiirikoille olisi Suomessa paljon töitä". - Epäilemättä, mutta tänne sopii vain yksi satiirikko kerrallaan, hyvänen aika! Ja muistettakoon, että Paasilinna vei eläessään tilaa joltakulta toiselta, joten hänen väistymistään voi muotitermiä käyttäen kutsua eettiseksi teoksi. Jonkun toisen pitää nyt toimia satiirikkona eli tehdä siltä osin eettisiä tekoja ihmisen hengen hyväksi ja herroja pelkäämättä.

FINIS FIDEI

Non altera post hanc vita

Hegesias Cyrenaeus certam de vita morteque sententiam habuisse perhibetur. Vitam humanam expositam omnibus adversae fortunae telis plenissimam esse malorum et dolorum. A quibus incommodis mortem, quae sola esset amica universis animantibus, et nos homunculos serius aut citius abducere. Non solum corpora sed animas quoque morte dissolvi. "Mehercle", inquit sapiens ille, "mihi persuasum est optime nobis evenire, quod animae una cum corporibus exstinguantur!"

Tanta virtute oratoria sententiam suam Hegesias expressit, ut a rege Ptolomaeo de ea in scholis docere prohiberetur, cum aequo plures discipuli doctrina eius exaudita odio vitae capti essent atque sponte se occidissent.

Hegesiae fuit sodalis Theodorus, qui negans divos esse Atheos vocatus est.

Nomen male ominatum

Memoriae proditum est omen, sub quo Quintus Petilius Spurinus consul in Ligurum finibus bellum gerens morti succubuit. Nam ille montem, cui forte Leto cognomen erat, oppugnans milites adhortatus promisit: "Hodie ego Letum utique capiam. " Deinde inconsulte ac temere proeliando fortuitum vocis iactum leto suo confirmavit.

Quo modo Empedocles animam reddiderit

Empedocles, philosophus Siculus, omnia ex quattuor naturis sive elementis, videlicet terra, aqua, aëre, igne, constare docet. Eidem persuasissimum est metu mortis neglecto animas hominum non ad nihilum interire sed aeternas exsistere et ex corporibus in corpora transmigrare et praecedentis vitae facta infectaque recordari posse. Sunt qui dicant Empedoclen Agrigentinum aut melancholia victum rebusve desperatis aut immortalitatem affectantem se in ignes montis praecipitavisse; nimia superbia motum eum in flammas se proiecisse, ut abisse ad divos putaretur.

Diogenes loppunsa alla

Kyynikkofilosofi Diogenes käski testamentissaan, että hänet piti jättää hautaamatta lojumaan Korintin kaupungin ulkopuolelle. Kun oppilaat kysyivät, halusiko hän tosissaan päästä rosvolintujen ja petojen saaliiksi, hän sanoi: "Laittakaa toki vierelleni keppi, niin ajan ne otukset matkoihinsa." He kysyivät: "Miten Sinä sen teet, kun makaat hengettömänä maassa?" Siihen Diogenes: "Miten raatelevat linnut ja muut pedot [kuten villit koirat] voisivat muka minua vahingoittaa sitten, kun en enää mitään tunne?" Keskustelu tyrehtyi siihen. - Ellen erehdy, veli Diogenes tarvitsi kepin siirtymäobjektikseen (joka on psykologian termejä). Keppinsä avulla hän saattoi helpommin aloittaa matkansa alas Haadekseen tai ylös Isä Eetterin luo kuin ilman sitä.

Ehkä Diogenes viittasi siihen mahdollisuuteen, että hän voisi Haadeksessa pitää keppinsä avulla Kerberos-koiran loitolla. - Muuten 'kyynikko' tulee kreikan kielen koiraa tarkoittavasta sanasta, jota en ala tähän latoa, koska tämä on jo muutenkin tieteellisesti arvokas teksti-interpretaatio, eksegeesi. Kreikan kyynikkofilosofit elivät varsin luonnonmukaista elämää.

Draculan rooleja näytellyt Béla Lugosi halusi päästä maan poveen asianmukainen viitta yllään. Onneksi hänen viimeistä toivomustaan noudatettiin. Mitä kaikkiin lajitovereihin tulee, jokin siirtymäesine on ehdottomasti saatava mukaan, kun kuolema kohdataan kasvoista kasvoihin. Muuten hukka perii, ja se on koiran sukulainen.

Ymmärrän hyvin lapsukaisia, jotka haluavat mukaansa jonkin esineen tehdessään lähtöä Nukkumatin luo.

Beatus ante mortem

Diogenes autem Cynicus iam senex factus paulo ante quam extinctus est se inhumatum extra urbem Corinthum proici iussit. Cum discipuli ab eo stupentes quaererent, cur volucribus ferisque se commendare vellet, "Baculum ergo", inquit, "propter me ponitote, quo istas abigam." Tum discipuli: "Qui id facere poteris, nihil sentiens, cum humi defunctus iacebis?" Ad haec Diogenes: "Quid igitur mihi volucrium ferarumve laniatus obesse valebit nihil tunc temporis sentienti?"