Vanhan Kreikan viisautta

Teuvo Saavalainen julkaisi 2001 Parnassossa (2,149-159) kirjoituksensa Suru, syyllisyys ja lohtu. Ikääntyvän kirjailijan muistiinpanoja. Hänen kokemuksensa ovat saaneet hänet vakuuttumaan elämän lähtökohtaisesti traagisesta luonteesta.

"Kreikkalaisille selvisi heidän maineensa huipulla totuus, että elämä on käsittämätöntä ja hirvittävää" (156). Näin sanoessaan Saavalainen osuu täsmälleen oikeaan. Keitä kreikkalaisia Saavalaisen voi todennäköisin syin katsoa tarkoittavan? Minä vastaan. Hän tarkoittaa etenkin tragediakirjailijoita: eikö muka elämä ole käsittämätöntä ja hirveää Aiskhylokselle, Sofokleelle ja Euripideelle? Mitä sanovat humanistit? Eivätkö mitään? Eksistentialisteista ainakin puolen pitäisi olla samaa mieltä kuin olivat Saavalainen ja kreikkalaiset maineensa huipulla ja minä, maalaisajattelija (juhannuksena 2009). Mutta edes eksistentialistien en odota kommentoimalla tähän tekstiini reagoivan. Olen oppinut realistiksi.

Olisihan se upeaa, jos Maalla ei olisikaan ilmakehää. Siinä on perimmäinen syy sinun vaivoihisi (jos iloisikin) ja minun vastuksiini. Elämä ja sen mukana kirjallisuus olisi jäänyt tulematta Tellukselle. Mutta täällä sitä vain maata tallataan! Paras on siksi syntymättömän osa, seuraavaksi paras osa on syntyä mutta kuolla saman tien ja palata Haadekseen, opettaa Euripides. Tämä myös runoilee, että itkettäköön katkerasti sen kodin osaa, jossa lapsiparka on nähnyt päivän katkeran valon. Toisaalta kuolinviesteihin pitää vastata riemuhuudoin ja saattaa vainaa hautaansa parhaimman ilojuhlan merkeissä.

Hero ja Leandros

Ainakin Musaios, gramaatikko ja runoilija, on kertonut heidän tarinansa. Leandros elää Abydoksen kaupungissa, Hellespontoksen rannalla. Ja vastarannalla, Sestoksessa asuu hänen rakastettunsa Hero, Afroditen papitar. Nuoret kohtaavat toisensa joka yö: Hero sytyttää merkiksi lampun; se näyttää tietä Leandrokselle, joka näkee uida pimeässä salmen yli Abydoksesta Sestokseen. "Doch einst löschte der Sturm das Licht und Leandros ertrank; Hero stürzte sich vom Turm" (Otto Hiltbrunner, Kleines Lexikon der Antike. Dritte Auflage. Francke Verlag, Bern und München, 1961, 212).

Miten heidän siis kävi? - Eräänä yönä myrsky puhaltaa lampun sammuksiin; Leandros hukkuu; onneton Hero syöksyy tornista alas; hän kuolee Leandroksen vierelle; tämän ruumiin ovat aallot tuoneet rantaan.

Hieno, unohtumaton, on myös se tarina, jonka Ovidius on kertonut Babylonin rakastavaisista, nimeltään Pyramos ja Thisbe.

"Kukkivat roudan maat"

Roomalaiset säesepot Vergilius ja Ovidius olisivat suuresti iloinneet Eino Säisän romaanisarjan poeettisesta (retorisesta) nimestä, jonka laitoin otsikoksi. Säisä hukkui 30. lokakuuta anno 1988. Hänen iässään minä olisin kuollut. Ellen väärin muista, Mika Waltari kirjoitti pienoisromaanin nimeltään Multa kukkii. Siinäkin on samanlaista särmää kuin Säisän suurromaanin otsikossa ja luultavasti sisällössä. Niin sitä pitää. Kiitän molempia suomalaisia ja molempia roomalaisia, jotka tässä olen nimeltä maininnut.

Florent campi frigoris.

Kuolemisen haaste

"Valtaosa suomalaisista kuolee hoitolaitoksessa yli 70-vuotiaana" (YLE, teksti-tv, s. 104 9.6. MMIX). Mihin suuntaan "kuolemisen rakenteita" (käyttääkseni konsulttien kieltä) pitäisi kehittää? - Omaisten tulisi hyvän sään aikana käydä konsulttijohtoinen kehityskeskustelu potentiaalisen vainajan kanssa. Muutosvastarinta saattaa tosin osoittautua niin kovaksi, etteivät kuolemisen rakenteet kehitykään. Rakastavat konsultit saavat kuitenkin rahansa. Mainiota. Ehkä kotikuolemien osuutta voisi reippaasti nostaa, ellei se vaatisi lähes yli-inhimillistä rohkeutta (jota on parempi kutsua konsulttikielellä haasteeksi). Ajatella, tänk bara, mikään ei ole enää VAIKEAA. Vaivat ja vastukset ovat kehittyneet haasteiksi, joten tekin antanette hyvän sään aikana Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista oppinsa ja oppisanansa poimineille konsulteille pisteenne tai tähtenne.

Kaikki tai ei mitään

Eilen löydettiin kaksi lentoturmassa ollutta. Mutta voi! Henki oli jo paennut niiden kurjista ruumiista. Toivottavasti myös loput 226 ihmistä löydetään, mitä on tosin vaikea uskoa. Usko vie toki vaikka harmaan kiven, jos vie. YLEn teksti-tv:n sivulla 825 sanotaan, että kuoleva kaipaa saattajaa. Niinkö se on? Luulin, että Hermes, latinalaiselta nimeltään Mercurius hoitaa hommansa eli saattaa sielut Haadekseen. Mutta ehkä tämä koskee vain kreikan- ja latinantaitoisia ihmisiä. Muilta puuttuu saattaja, pahoin pelkään. Onneksi asiaa voi koettaa auttaa. Apu ei tosin kaikille ehdi. Kreikan- ja latinan kielioppi pitää kiireemmiten hankkia. Namque dies nobis sunt enumerati.

Toivo elää

Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Dum spiramus, speramus. Iso lentokone, Air France Airbus A330 katosi Atlantin ylle varhain maanantaiaamuna. Toivon, ettei sitä koskaan löydetä, ei sitten minkäänlaista jälkeä. Jääköön kone matkustajineen ikiajoiksi kadoksiin. Se olisi oikein ja kohtuullista ja ennen kaikkea romanttista. Nyt eletään jo perjantaita ja jatketaan toivomista.