"GLOBUS HYSTERICUS"

Cóntra vim mórtis non est medicámen in hórtis.

(Kuolon voimaa vastaan ei ole puutarhoissa lääkettä).

Vita brevis,

Ars longa,

Occasio praeceps,

Experientia fallax,

Iudicium difficile.

- Hippokrates -

On elämä lyhyt,

Taito pitkä,

Tilaisuus ohimenevä,

Kokemus petollinen,

Ratkaisu vaikea.

                                                                             ***

1. a. ELÄMÄ on kovaa, ja Suomen lääketieteen latinassa noudatetaan ns. kovaa (eli klassista) ääntämystä. Niinpä c ääntyy AINA k:na:  fractura (murtuma), bacíllus (basilli), laceratio cervicis uteri (kohdunkaulan repeämä). Ph / ph on  f-äänne kreikkalaisperäisissä sanoissa: philosophia. Edelleen: ch ja th äännetään aspiroimatta: melancholia [melankolia], thorax [toraks]. Vielä: qu/qv ääntyy kuten kv: quis (kuka, mikä).

Kirjaimet k, j ja y ovat latinassa hyvin harvinaisia: i on joko i tai j: inicio [injikio] 'heitän johonkin' , 'injektoin'.

1.b. SANAPAINO on kaksitavuisilla sanoilla aina viimeistä edellisellä tavulla (alkutavulla): víta. Kolmitavuisissa tai pidemmissä sanoissa painon paikka vaihtelee (se on joko kolmannella lopusta tai toisella lopusta). - Mutta ei huolta: latinassa on heikko aksentuointi, toisin kuin kreikassa (joka muuten on Euroopan lääketieteen äidinkieli ja josta tulee meille jokseenkin yhtä paljon lääketieteen tai lääkintätaidon sanoja kuin latinasta). 

Lyhyellä ja pitkällä vokaalilla on yhteinen merkki: se voi tarkoittaa joko lyhyttä vokaalia (brevis) tai pitkää: in vita (elämässä). Lisäksi: ae ja oe ääntyvät melkein aina pitkänä e:nä.

2. SANALUOKKIA ovat nominit (substantiivit, adjektiivit, pronominit ja numeraalit: nämä taipuvat useimmiten), edelleen verbit (nekin taipuvat) ja vielä partikkelit (adverbit, prepositiot, konjunktiot - eivät taivu) sekä lopuksi interjektiot (eivät taivu): vae! - Vae mihi / tibi! (Voi minua / sinua!).

3. a. LATINAN nomineja opeteltaessa on hyvä painaa mieleen sekä nominatiivi (perusmuoto) että genetiivi. Genetiivi paljastaa aina taivutusvartalon. 'Kaula' on cervix (siitä genetiivi cervic-is). 'Kohtu' on taasen perusmuodossa uterus (gen. uter-i). 'Syöpä' on cancer (nom.), 'syöpäkasvain' tumor cancri. - Kasvain voi olla joko hyvän- tai pahanlaatuinen (edellisessä tapauksessa adj. benignus, jälkimmäisessä malignus). Sana tumor ei diagnoosissa yksinään kertoisi, kumpi laji on potilaan (patiens) kohdalle osunut. Patiens (kärsivä) voi olla nominatiivissa joko maskuliini tai feminiini (ja jopa neutri: animal patiens).

3.b. NOMINIT taipuvat sijamuodoissa (yksikössä ja monikossa), ja niillä on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Substantiivit jakaantuvat viiteen eri deklinaatioon, adjektiivit vain kolmeen ensimmäiseen. ESIMERKKEJÄ: vita, ae 1 (elämä); insufficientia 1 (riittämättömyys, vaje, vajaatoiminta); valvula, ae 1 (läppä);  musculus, i 2 (lihas); humerus, i 2 (olkaluu); erotismus, i (rakkauselämä); cancer, cancri 2 (syöpä), collum, i 2 (kaula); pes, pedis 3 (jalka); basis, baseos 3  (pohja, tyvi) cor, cordis 3 (sydän); os, ossis 3 (luu); defectus, us 4 (puutos, vaje); fetus, us 4 (sikiö); usus, us 4 (käyttö); exitus 4 (poismeno, kuolema kaunistelevana kiertoilmauksena = mors 3); rabies, rabiei 5 raivotauti; scabies, ei 5 (syyhy); dies, ei 5 (päivä).

3.c. TAIVUTUSESIMERKKEJÄ 1. ja 2. deklinaation mukaan 

hypertrophia prostatae eturauhasen suureneminen

morbus e(x) causa ignota   tuntemattomasta syystä johtunut sairaus

cancer mammae sinistrae vasemman rinnan syöpä
deficientia intellelligentae (älyllinen heikkolahjaisuus , "vaihtoehtoinen lahjakkuus")

pneumonia acuta äkillinen keuhkokuume

vitium organicum congenitum synnynnäinen orgaaninen vika

3.d. TAIVUTUSESIMERKKEJÄ 3. deklinaatiosta (tässäkin mukana kreikan sanoja)

cortex (cerebri) aivokuori  (jossa kuulemma ovat ulkomaailman edustukset, representaatiot)

alveolus pulmonis keuhkorakkula

pavor nocturnus yöpainajainen

commotio cerebri aivotärähdys

suspicio appendicitidis epäily umpilisäkkeen tulehduksesta

sectio caesarea keisarinleikkaus

ulcus cruris säärihaava (crus, cruris 3 sääri)

vulnus /vulnera sine fractura haava / haavat  ilman murtumaa

coma diabeticum sokeritautitajuttomuus
depressio mentis solito gravior (tavallista syvempi mielenmasennus)

lateris sinistri (genetiivi!) vasemman puolen / vas. puolella

psychosis manicodepressiva maanisdepressiivinen psykoosi

fractura  baseos cranii kallonpohjan murtuma

cessatio mensium kuukautisten lakkaaminen

febris recurrens  uusiutuva kuume

carcinoma medullare ydinsyöpä

intoxicatio alimentaria acuta   äkillinen ruokamyrkytys

pulsus celer nopea pulssi, syke

abusus medicamentorum lääkkeiden väärinkäyttö

status post infarctum cordis sydäninfarktin jälkitila

partus difficilis malepositione fetus vaikea synnytys sikiön virheasennon vuoksi
marasmus senilis vanhuuden kuihtuminen, marasmi

cancer operatus / carcinoma operatum leikattu, operoitu syöpä

tumor benignus operatus operoitu, hyvänlaatuinen kasvain

lateris dexteri (genetiivi!) oikean puolen / oikealla puolella

3.e. DIAGNOOSEISTA

1. Yhdellä sanalla (mukana yhdyssanoja)
exhaustio (uupumus; burn out)
euphoria (sairaalloinen hyvänolon tunne, "taivaskokemus", mahdollisesti "sekakäytöstä" aiheutuvana)
thanatofobia kuolemanpelko (myös: horror vacui, tyhjyydenkammo ja pelko elämän tarkoituksen menettämistä kohtaan)
necrosis kuolio
necrophobia (kammo kuolleita ruumiita kohtaan)
necrophilia (edellisen vastakohta läh. kauhun genressä)
gefyrofobia sillanylikulkemisen pelko
panofobia kaiken pelko (kr. pan 'kaikki')

narcismus (pahoin) korostunut itseihailu

pertussis hinkuyskä
masochismus nautinnon saaminen kärsimyksestä

alcoholismus alkoholismi (sana arabiasta)

nausea pahoinvointi (tyypillisesti ennen oksennusta)

ophthalmia [lue: oftalmia] silmätulehdus

stenocardia sydänkipuja (kreikassa sydän on kardía, latinassa cor, italiassa cuore).
nihilitis (diagnoosi: potilasta ei vaivaa sitten mikään)
hypochondria (luulotauti)

2. Genetiiviattribuutti:

arthritis genus (ei genu!) polviniveltulehdus

iniuria profunda trunci syvä haava vartalossa 
necrosis pancreatis acuta äkillinen haimakuolio

tuberculosis pulmonum keuhkotuberkuloosi

3. Adjektiiviattribuutti

fractura complicata avomurtuma

fractura simplex yksinkertainen murtuma (iho säilynyt ehjänä)

prognosis bona / mala / optima / pessima    ---- ennuste

 - Joku filosofi saattaisi sanoa ja varmaankin sanoo, että elämä (vita) on sairaus (morbus) ja sen ennuste (prognosis) on huono, koska se (vita) päättyy kuolemaan (mors, kr. thánatos). 

3.f. RESEPTIESIMERKKI TÄHÄN PAIKKAAN

Rec.                                         Ota
Spir.fort. 250,0                        250 g väkevää spriitä
D.S.                                          Anna ja merkitse (käyttöohjein).

Näin resepti luetaan: Récipe / spíritus fórtis [genetiivi] grámmata ducénta quinquagínta / Da, signa

3.g. MUUAN RESEPTILYHENNE

n:o [= numero] luvultaan

iter. [iteretur] uusittakoon

q.s. [quantum satis] tarpeen mukaan 

Rec. [Récipe] Ota(han)

S. [Signa / Signetur] Merkitse / Merkittäköön  

___________________________________________: 

MOTTOJA:

Medice, cura te ipsum! - Lääkäri, paranna / hoida itsesi!

Orandum est, ut sit mens sana in corpore sano. - On rukoiltava, että olisi terve sielu terveessä ruumiissa.
Sit tibi terra levis! Olkoon maa sinulle kevyt / Kevyet mullat haudallesi (toivon mukaan).
Ostentant omnia letum. Kaikki viittaa kuolemaan.
Ante mortem. Ennen kuolemaa (upea tango).
Post mortem. Kuoleman jälkeen (forsitan nihil vitae est - ei kenties ole mitään elämää).

Tristitia nocet cordi. Alakulo / synkkyys (= melancholia) vahingoittaa sydäntä. - 'Cordi' on datiivi-niminen sija (casus, "keissi"), jota vaatii intransitiivinen nocere-verbi (vahingoittaa).

Aristoteles ait omnes fere ingeniosos melancholicos esse. - Aristoteles sanoo, että jokseenkin kaikki älykkkäät ihmiset ovat melankolisia. Lääketieteessä melankolialla (lat. usein tristitia) on sairauden status. Vertaa kuitenkin saksan Tiefsinn (syvämielisyys) melankolian synonyyminä tässä Goethen ja Schillerin maan kielessä (kun, aina positiivisesti ajatellen konsultin vaatimuksesta unohdamme teutonisen ja muun väkivallan).

:::

Nota bene: Lääkärit eivät käytä diagnooseissaan täydellistä syntaksia (lausetta) tyyliin "Potilas kärsii siitä ja siitä vaivasta taikka sairaudesta". Siksi en ole esitellyt verbioppia, vaikka tulin käyttäneeksi jotakin partisipimuotoa ylhäällä.

___________________________________________

Gratiae agendae:

Medicus Ylermi Luttinen: Teksti: Lääketieteellinen latina. Lämmin kiitokseni myös konsultoinnista ja keskusteluista (2010 ja 2012).

Luku- ja käyttösuositus: Reijo Pitkäranta - Laura Mikkonen: Lääketieteen sanakirja latina - suomi - latina. WSOY.  Parhain kiitokseni. -  Olen käyttänyt myös omia esimerkkejäni. Uskoisin, että "globus hystericus" on kaikille ihmiskunnan edustajille tuttu kokemus (experientia non fallax). Huomautus: esitykseni ei ole tarkoitettu kattavaksi vaan ainoastaan maistiaisiksi. Mahdolliset virheet ja muut puutteet heijastelevat vain minun omaa vaivaani tai pahettani: se on pusillanimitas cum ignorantia. JS

Visio, strategia, missio, tavoite, tahtotila, tahtotilan valtaus, muutos, vastarinta, sisäinen sankaruus, sisäinen tyhjyys ja niin edelleen

MUUTOSVASTARINTAA!

Toisen totuuden jäljillä. Heikki Mäki-Kulmalan kirjoituksia Aikalaisessa 1996–2011. Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8514-5

”Luonne koituu ihmisen kohtaloksi”, sanoi Herakleitos (ἦθος ἀνθρώπῳ δαίμων / ēthos anthrōpō daimōn ). – Sokratesta ohjasi daimónion (δαιμόνιον) kritisoimaan mm. sofisti-konsultteja. Sokrates pysyi loppuun asti uskollisena kutsumukselleen. – Myös FT Heikki Mäki-Kulmala on seurannut sisäistä ääntään kirjoittamalla v:sta 1996 Aikalaiseen kolumneja. Niistä 94 kappaletta julkaistiin 2011 yksissä kansissa. HMK olisi voinut keskittyä tieteen tekoon ja jättää kolumninteon toisille. Kuitenkaan Heikki ei Aikalaisen onneksi ole voinut mitään luonteelleen eikä kohtalolleen.

Tekstit ovat asiasubstanssin puolesta kunnon esseitä, jotkut loistavia. Tyylillisesti niitä pitää kiittää hyvin hyviksi. Skeptikkona Heikki ei liene suurten sanojen ystävä – toisin kuin hänen arvostamansa ja kritisoimansa Pentti Linkola. Heikki pysyttelee asiatyylissä.  Siellä täällä lukija tapaa puhutun sanan sävyjä mutta tuskin nimeksikään jäykkyyttä.

Tekstien aihepiiri osoittautuu erittäin monipuoliseksi, samoin kuin miehen oppineisuus. Useat esseet ovat lyhyitä, osa keskipitkiä. Pisimmät esseensä filosofi Heikki teki 1999 Kari Enqvistiä (1999:8) ja Jari Sarasvuota (1999:13) vastaan. Enqvistin glooria katoaa, kun Heikki ottaa tarkasteluun ylimielisen professorin suuria lupailevan kirjan Olemisen porteilla (s. 30 - 35). Ei ole olemista sen kummemmin kuin porttejakaan. Nimen kielikuva ei toimi.  Enqvistin edelle Heikki nostaa Eino Kailan, monismin edustajan. Toisaalla Heikki osoittaa perusteettomiksi MOT-ohjelman langettamat syytökset G. H. von Wrightin fasistisista mielipiteistä (2002:19).

Täydennän Heikin esitystä vähän: ”Amerikkalainen etiikka on ansaitsemiskyvyn apoteoosi” (Erik Ahlman 1925). Tämän vale-etiikan eli rahan eetoksen ruumistuma ja maahantuoja on konsultti. Elämä on kulttuurin sielun kuoltua tullut kohtalon tahdosta alalla kuin alalla rahakysymykseksi, väitti Spengler (1918/22). Rahan nopeutta ei voi ylittää, otsikoi Heikki neuvokkaasti esseensä (2003:10). Hän päivittää Spengleriä ihailematta tämän historianfilosofiaa ja tyyliä. Mutta Heikki puolustaa Spengleriä, jonka aktiivinen MOT-toimitus ja juutalainen intellektuelli Dan Steinbock ovat

 esitelleet fasistina.
 
  Sarasvuon huonosta kirjasta Vapaus! Heikki kirjoitti kuuluisan arvion. Siinä hän käytti gurusta (sovittavan ristiriitaisesti) ilmaisuja ”harmiton hölöttäjä” ja ”melkoinen taikuri”. Toisaalta Heikki meni rohkeasti sanomaan, että Sarasvuon julistus sisälsi ”selkeästi fasistisia aineksia”. Konsultti uhkasi Aikalaista oikeustoimin.  Näin banaalin mestari Sarasvuo mokaa (kursivoin kaksi virhettä ja yhden loogisen hataruuden, koska HMK ei niitä, kumma kyllä, osoita).

”Mehr licht, sanoi Göthe viime sanoikseen.

Hanki päivänvalolamppu.

Älä työskentele hämärässä, sillä siinä väsyvät silmät, mieli ja jopa lihakset huonon ryhdin takia.”

Kokoelman nimi herättää ihmetystä.  Ei näet käy ilmi, mitä toista totuutta Heikki tavoittelee. Jaan Kaplinski kutsuu jälkisanoissa Heikkiä ”mutta-ihmiseksi”.  Ehkä Heikki, etevä kulttuurikriitikko ja aikojen merkkien näkijä, vain etsii totuutta. Tällaisen vaikutelman kirja antaa. Silti minusta tuntuu, että hänen elämänkäsityksensä on henkinen. Tätä puolta HMK ei ole vielä halunnut tuoda esiin.

Juhani Sarsila

aate- ja oppihistorian dosentti

[Teksti on julkaistu Aikalaisessa viime keväänä.]

Sana jos toinenkin Platonin puolustukseksi

Paha Platon vielä kerran

Platon epäonnistui projektissaan rakentaa ihanteellinen  valtio matoisen maan päälle - Sisiliaan. Ateenaan hän kuitenkin perusti Akademian, joka - olkoonkin lyhyin keskeytyksin saa elää lähes 900 vuotta. Imperator Justinianus laittoi pisteen  529 jaa. Platon muuten halusi opettaa filosofista ajattelua eikä konstruoida mitään suljettua, totalitaarista järjestelmää. - Seuraava teksti on julkaistu ehkä hieman eri kuosissa joskus Aikalaisessa.

Filosofi Bertrand Russell vertasi anno 1920 Neuvostojen Maata Platonin Valtioon. Sekä kommunistit että platonistit suuttuivat Russelliin mutta eivät toisiinsa. Russell kävi arvokeskustelun itsensä Vladimir Leninin kanssa. Auditoija Russell hämmästyi, ellei suorastaan järkyttynyt, kun auditoitava Lenin nauraa hohotti raportoidessaan, miten hänen väkensä oli hirttänyt talonpoikia.  

 Lenin nauroi katketakseen muulloinkin ja ekshibitoi vahvan tahtotilansa ja visionsa, missionsa ja strategiansa. Mutta Russell nimesi hänet Platonin oppilaaksi. Otan omasta puolestani vapauden lisätä, että latinassa, retoriikassa ja dialektiikassa huippuhyvä Lenin oli toteuttamassa ja kaatamassa valistuksen projektia. Ja samalla asialla oli myös Adolf Hitler, hänkin Russellin mukaan Platonin oppilaita. Monista muista avoimen yhteiskunnan vihollisista ovat myös Popper et alii varoitelleet.

Joudun rakentavassa hengessä lisäämään, että ihmiset ovat toivottavasti kehityskelpoisia. Ovatko he sitä vai ei, sen ratkaisee konsultti. Kehittyminen on ”Das Manin” eli sosiaalisen standardin mukaisen ihmisen haaste, mistä konsultit alinomaa muistuttavat astronomista korvausta vastaan. He jos ketkä ovat pimeän keskiajan anekauppiaiden moderneja versioita. He myyvät aneita eli indulgensseja, sekä kontrolli- ja urkintajärjestelmiä. Osta ihmeessä ja osallistu arviointiin, ettet joudu kadotukseen.

 Mutta filosofi Russell, itse syntinen mies ja vielä pasifisti, mikä auditoijille toki pitää tunnustaa, on ansiokkaasti selostanut niitä modernissa menossa havaitsemiaan lukuisia hulluuden muotoja, jotka syövät miestä, naista ja lasta.

Kun Suomessa kauhisteltiin Jokelan ja Kauhajoen veritekoja, niin monet vaativat näkyvästi Platonia vastuuseen. Platon-harrastuksen syytä olisi sekin paha ollut. Eikö korvausvaatimus pitäisi miehissä, ellei myös naisissa ja lapsissa, siis kollektiivisesti lähettää Kreikan valtiolle? – Ei sinnepäinkään! Semmoinen vaatimus edustaisi ns. pateettista eli säälittävää erhettä. Moderni Kreikan valtio ei kanna vastuuta antiikin, keskiaikaakin pimeämmän Ateenan yönmustaksi muka havaitusta filosofista.

Olen kerännyt paljon aineistoa Jan Husista, Giordano Brunosta ja muista uskon ja tieteen marttyyreistä. Siteeraan nyt asiaan kuuluvasti Russellin pientä mutta äänekästä teosta, nimeltään Filosofiaa jokamiehelle ja muita esseitä (WSOY, 1969, 4:s painos, 27).

 ”Mikäli entisaikojen teologien kanta oli oikea, oli mahdollisimman monen ihmisen polttaminen roviolla hyväksyttävä asia sen vuoksi, että jälkeenjääneet perisivät taivaan. Jos kuitenkin oli epävarmaa, joutuisivatko harhauskoiset todellakin helvettiin, silloin vainoamisen perusteet eivät olleet pätevät.”

 Russell argumentoi vahvasti. Saadaan kliimaksi:

”Jos olisi varmaa, että maailma ilman juutalaisia olisi paratiisi, ei olisi pätevää syytä suhtautua kielteisesti Auschwitziin. Jos kuitenkin on todennäköisempää, että maailmasta sellaisin keinoin tulee helvetti, voimme huoletta antaa luontaisen inhimillisyytemme taistella sellaista julmuutta vastaan.”

Käyttämäni Russell-laitos on Kyllikki Sutisen suomennos. Minusta vaikuttaa siltä, että Russellin kirja on aivan yhtä hyvä tai yhtä paha kuin Platonin Valtio, kreikaksi Πολιτεία (Politeia), latinaksi Res publica.

"Syyllisyys vetää puoleensa" (Kafka)

Ensi kerran minua uhatttiin oikeustoimilla Jyväskylässä 1978. Taistelin yliopiston tutkinnonuudistusta vastaan. Käräjille en silti päässyt, kun rikoksen tunnusmerkit jäivät uudistajien mielipahaksi täyttymättä. "Sinähän teet poliittisen itsemurhan!" sanoivat  työtoverit Jyväskylässä. "Et saa koskaan virkaa!" Sitten oli rauhallista ajan pitkän siivun. Uusia uhkauksia alkoi sadella niskaan ja päin näköä vasta 2000-luvun alkuvuosikymmenellä. Ne koskivat joko "vilpillisin keinoin" (kuten väitettiin) hankkimaani autoa (sic!) tai kielitieteestä omassa julkaisussani lausumaani mielenilmausta. - Olisin muka ostanut ennen tilan ositusta kalliin auton toiselle osakkaalle muka kuuluvilla rahoilla. Tämän tytär oli voittanut lotossa puoli miljoonaa euroa. Sen seurauksena tyttären "iskä", ennen niin mukava mies,  meni päästään sekaisin. Hän alkoi kuulla "ylhäältä ääniä". Ne neuvoivat, kuten ukko toisteli, vetämään minut Jumalan tuomiolle (ja rahat pois rikolliselta). Asianajaja, uskovainen tietysti, käynnisti prosessin. Minulta hän tivasi selvitystä työssäni ja töissäni vuosikymmmenien aikana saamastani palkasta. Pankista piti saada näytille pankkitilien sisältämä tieto ja niin edelleen. Voitin jutun. - Mitä kielitieteeseen tulee, vastapuoli joutui - paljon työn jälkeen ja juristin osoitettua epäpätevyytensä sekä moraaliselta että tekniseltä kannalta - happamesti tunnustamaan, että tieteessä saa sittenkin olla eri mieltä (kuin alan sensitiivinen guru ja tämän lakeijat). Kerron tästä, kuten ensimmäisestäkin tapauksesta joskus lisää. Ainekset riittäisivät romaanin kirjoittamiseen. Työ ei kuitenkaan vältämättä maksa vaivaa. - Toistaiseksi viimeinen uhkaus osui maaliskuulle 2012. - Olin kirjoittanut jo 2008 blogitekstin ystäväni Toivo Salosen hyvästä kirjasta "Ihmisen idea". Suosittelen sitä lämpimästi. Samassa blogissa olin kertonut toisesta ystävästäni, anno 1979 menehtyneestä filosofi Matti Juntusesta ja hänen osastaan tässä kivun ja kärsimyksen maailmassa. Matin kanssa taistelin puhein ja tekstein raivokkaasti mutta sivistyneesti anno 1978 yliopistojen barbaarista tutkinnonuudistusta vastaan. Me hävisimme, vaikka olimme kaikissa suhteissa oikeassa (mikä tunnustettiin myöhemmin; Mattia kiiteltiin postuumisti; hänet rehabilitoitiin; minua kiiteltiin ollessani elossa - paitsi että eräiden kauna minua kohtaan on jatkunut jatkumistaan; otan turpiini aika ajoin; toki "uudistajista" on moni laskettu haudan lepoon). Nyt Matin omainen väittää yllättäen minun loukanneen itsensä Matti Juntusen kunniaa 'De arte moriendi' sarjan blogitekstissäni "Kärsimyksen vaikeus" (2008). - Tämäkin syytös on mielikuvituksen (imaginaation) tuotetta. Imaginatio, kreikaksi phantasía, ei käy aina hyveestä. Pahoittelen Tuulan ilmeisen syvää ajattelemattomuutta, tietämättömyyttä ja lukutaidon puutetta. - Hän on poistanut kaksi kommenttiaan jo maaliskuussa: mutta lainluenta on siellä jäljellä. Rumasti se silmiin sattuu. Odotan nyt, että Tuula poistaa sen. Sitten minä puolestani hävitän tämän blogin tai humanisoin sen sisällön pitkäksi, täydelliseksi nekrologiksi, muistopuheeksi Amici defuncti in memoriam. Blogissa olin esitellyt kirjaa ja sen joitakin vaikuttavia, retorisesti onnistuneita, suorastaan unohtumattomia kohtia. - Kafka muuten kirjoittaa, ettei tuomiolle joutuvan tai joutuneen kannata vedota viattomuuteensa, koska syyllisyys vetoaa puoleensa. Oikeuslaitos tarvitsee  syyllisiä ja advokaatit asiakkaita ja rahaa. Ketä tahansa voi tässä maassa kaikesta väitetystä pluralismista (moniarvoisuudesta) huolimatta syyttää kunnianloukkauksesta (ei tosin tieteessä, ainakaan lähtökohtaisesti, vaikka silläkin alalla yrittäjiä riittää). Ja ahneita ja sen lisäksi huonoja asianajajia, niin teistejä kuin ateistejakin, löytyy joka lähtöön.- Yksi asia on varma. Ystäväni Matti on nyt ikuisuudessa; mielipidettään tutkinnonuudistuksesta hän ei ole siellä muuttanut eikä ole muuttava. En muuta minäkään. Enkä liioin kadu mitään. Matti, etevä filosofi ja herkkä sielu, olisi ansainnut eläessään kunnon palkinnon radikaalin kritiikkinsä vuoksi, jonka hän kohdisti teknisen tiedonintressin hallitsemaa akateemista ja poliittista yhteisöä kohtaan. - Omaa tilapäistä maanpakolaisuuttani en laske palkinnoksi. - Viimeisen kerran ennen lähtöäni maasta kuulin hänen sanovan: "Elämme luopumisen aikaa." - Muistaako joku, paljanko Jussi Halla-ahoa viimeksi sakotettiin?  Muutama vaivainen satanen eli ehdottomasti aivan liian vähän Jussilta meni, ja hänen tapaustaan uutisoitiin kohtuuttoman kohun saattelemana kaikissa medioissa. Miten typerää! - Minua voi hyvinkin odottaa puolen vuoden vankeus esimerkisi Kylmäkoskella tai - mistä sen tietää - Sukevalla suuren metsän keskellä. Juridiikka ei suinkaan ole eksakti tiede, kuten on huomattu. Uhkaa vaara, että jonain valoisana tai synkkänä aamuna löydyn sellistäni hirttäytyneenä - kuten näyttää. Tosiasiassa itsemurhani olisi lavastettu. Mikä muuten lienee totuus siinä Baader - Meinhof tapauksessa? - Oppilapseni saattaa onnistua tuomaan minulle täytekakun ja sen sisällä viilan. Pyytäisin saada mieluummin kerma- kuin suklaatäytekakun. - Tässä tekstissä, kuten elämässä usein on vitsin aineksia.

"Multa kukkii" (< Waltari)

"Kukkivat roudan maat" . Sellainen nimi on eräällä hienolla romaanilla. Siitä olen aiemmin kirjoittanut. - Metsä selviää ilman terapiaa siitä raiskauksesta, jonka se joutuu kokemaan - jos ja vain jos sen annetaan kasvaa täyteen mittaansa noilla karuilla korkeuksilla Puolangan Lylykylän tien varressa, kilometrin päässä aikoinaan maineikkaan Kurton Kalmakuusikosta. Sen hautuumaan korkeus merenpinnasta on kunnioitettavat tai lohduttomat 299 metriä.  Jos metri pari sinne, metri pari tänne menee tässä pieleen, teen nolostumatta korjauksen. Mänty ei ylätasangolla oikein ota kasvaakseen. Turha on sinne kylvää ja istuttaa mäntyä. Laitettakoon koivua ja synkkää kuusta synkän paikanhengen (genius loci) mukaisesti.  Kuva otettiin Timon kameralla 10:s kesäkuuta 2004. Siinä komeilee äidin Lada edustamassa mennyttä ja menetettyä aikaa. Kaverini Pekka haluaisi minun kommentoivan näkemystään Hossan metsien tilasta ja niiden käsittelyn straregiasta. Teen sen vielä - sitä nopeammin, mitä pikemmin joku ystävällinen sielu laittaa minulle sähköpostissa kuvan Suomussalmen Hossan metsästä ja toisen otoksen samalta suedulta jonkin järven tai lammen rantamilta.

Humalan autiotalo 10.kesäkuuta 2004

Historialliset elämänmuodot ovat katoavaisia. Tästä voisi herkkä, aivan normaali ihminen järkyttyä. Kävimme, veljeni Timo (kuvassa) ja minä katsomassa, mitä Humalasta oli jäljellä. - Kuvan ikkunasta ei katso ulos talon viimeinen asukas. - Otin kuvan Timon kameralla. Vierailusta on kulunut kahdeksan vuotta. - Pitää mennä nyt kesällä 2012 tutkimaan, miten pitkälle luonnon valtaus on edennyt. Lähin elävä talo lienee seitsemän kilometrin päässä. On mahdollista saada selville, minne viimeiset asukkaat ovat lähteneet.

Plotinos ja Porfyrios - uusplatonismia tähän paikkaan

Rooman keisariajan monista uusplatonikoista tärkeimmät lienevät Plotinos (205 -270), Porfyrios (n. 232 - 305) Jamblikhos (n. 245 - 326) ja Proklos (412 - 485). Kaikki he pitävät itseään, osin perusteettomasti tai liioitellen, Platonin aitoina oppilaina. Yhteiskunta- ja valtiofilosofia eivät useita uusplatonikkoja paljonkaan kiinnosta. Lähes kaikki kaikessa on heille teologia, metafysiikka  sekä logiikka (mukaan lukien osaksi matematiikka). Mutta itse Platon oli kunnostautunut muutenkin kuin mystikkona. Nimitys "uusplatonismi" otetaan käyttöön vasta myöhään uudella ajalla (Suurin osa Platonin teoksista löytyy lännessä vasta renessanssin aikana.) Vasta Hegelistä pitäen edellä mainittuja ja mainitsemattomia uusplatonikkoja  lakataan pitämästä platonismin rappeutuneina edustajina.

 

 

 

Plotinos, kaikista uusplatonikoista tiettävästi ensimmäinen, oli syntynyt Egyptissä. Koulunsa hän perustaa Roomaan n. 245. Kouluja nousee muuallekin kuin niin sanottuun Ikuiseen Kaupunkiin, mutta niiden eroavuuksia sen kummemmin kuin opinkappaleitakaan ei ole tässä mahdollista käsitellä. Aleksandrian koulun johtajana toimii nuhteeton Hypatia, nainen, kunnes kristitty jengi pappiensa yllytyksestä murhaa hänet kadulle (415). Vähän yli sata vuotta myöhemmin (n. 524/6) filosofi Boethius, Theoderikin senaattori ja latinalaisen uusplatonismin uljas hahmo, joka samalla tunnustaa uskoa Kristukseen, vangitaan tekaistun dokumentin nojalla. Vankeuden päätteeksi Boethius teloitetaan syytettynä poliittisesta vehkeilystä ja väärän (ei-areiolaisen) magian harjoituksesta.  Ennen kuin teloittajan miekka välähtää, Boethius käy keskustelun perimmäisistä kysymyksistä itsensä Rouva Filosofian, Filosofian Hengettären kanssa. Mielipiteen vaihdon voi lukea Boethiuksen opuksesta 'Filosofian lohdutus' , jonka käänsin ja selitin suomeksi 2001. Teemoista yksi koskee angelologiaa, enkelioppia.

 

 

Kaiken hierarkisesti järjestyvän olevaisen ikuisen lähteen näkee Plotinos Yhdessä: Yksi (Hen) tarkoittaa perimmäistä, täysin aineetonta, immateriaalista todellisuutta. Siitä erottautuu ulosvirtauksessa, emanaatiossa, erilaisia olevaisen moduksia tai prinsiippejä tai hypostaaseja. Ensinnä tulee nous eli henki tai mieli (tai ymmärrys). Se on itseään ajatteleva ajatus; se joutuu tarkastelemaan erikseen ja perättäisessä järjestyksessä muotoja niin, että aika ja avaruus syntyvät. Sitä seuraa maailmansielu, sitä taas yksilösielut, jotka sijoittuvat aineelliseen luontoon (fýsis) tai maailmaan. Sielu (psykhé) on vain / sentään hengen hajanaisempi versio. Uusplatonismi edustaa  ontologista optimismia.

 

 

Ainetta pitää Plotinos (Johannes Scotus Erigenan tavoin) ei-olevana; aineelta puuttuu riiippumaton todellisuus, ja niin puuttuu myös pahalta (ja samaa mieltä on varhaiskeskiajan kristitty uusplatonikko, Johannes Scotus Eriugena). - Ihmiselämän tarkoitus on päästä nousemaan takaisin Yhteen. Ylipäänsä kaikki, mikä lähtee korkeasta prinsiipistä, on sen kaltainen taikka itse asiassa samaa olemusta sen kanssa - ja siihen se on lopulta palaava. Samaa humanismia ja universaalia sympatiaa tapaamme Eriugenalta, jonka mukaan kaikki pelastuvat "ennalleen palautumisen tilassa". Ihmisen pitää Plotinoksen mielestä päättäväisesti kehittää henkistä olemustaan ruumiillisen puolensa eli orgaanisten motiiviensa kustannuksella. Vain aineeton eli siis yksi (Hen) on vapaa, sanoo Plotinos, ja maailma "kelluu sielussa". Aineen kahleissakin - tai luonnon  vankina elää kituuttava - sielu on potentiaalisesti vapaa. - Yhden, siis perimmäisen todellisuuden, voi täällä ajassa ja lihassa oleva ihminen tavoittaa vain mystisessä ekstaasissa - ruumiittomassa tilassa tai sanokaamme: tilapäisessä ruumiistapoistumiskokemuksessa ja vihdoin fyysisen kuoleman jälkeen.

 

 

Oppilas Porfyrios kärsi vaikeista masennustiloista ja hautoi itsemurhaa. Se jäi kaikkien onneksi tekemättä. Näet opettaja Plotinos esitti vakuuttavat argumenttinsa elämän jatkamisen puolesta. Muuan tarina kertoo Plotinoksen estäneen Porfyrioksen itsemurhan sanomalla mitä vetoavimmin, jos kohta vähemmän miehekkäästi, ettei hän (suuri Plotinos) tahtonut tulla jätetyksi ypöyksin maailmaan (sic!).  Tavallaan korvaukseksi tästä pelastumisestaan Porfyrios kirjoitti Plotinoksen elämänkerran ja editoi hänen teoksensa, joka vain vaivoin avautuu lukijalle. Porfyrios kirjoitti itsekin lukuisia opuksia. Niiden joukossa loisti keskiajan kristityille tavattoman tärkeä Kommentaari Aristoteleen 'Kategorioihin'. Se tunnetaan nimellä 'Isagoge' (Johdatus) edellä mainitun Boethiuksen, Rouva Filosofian oman pojan, latinaksi tulkitsemana. - Oletettavasti Plotinos kuoli Campaniassa tuberkuloosiin (270). 

 

Porfyrios nostattaa kristityissä kilvoittelijoissa katkeraa vihaa julkaisemalla teoksen, joka pyrkii kohta kohdalta osoittamaan kristinuskon dogmit vääriksi, kerrassaan naurettaviksi. Kristitty jengi käy kerran Porfyrioksen kimppuun mutta ei saa tai halua saada tätä hengiltä. Mittavasta traktaatista meillä on tallella tärkeitä katkelmia. Teoksessaan 'Pidättyväisyydestä' (De abstinentia) Porfyrios osoittautuu kovin askeettisen vegetarianismin puolestapuhujaksi. Tässä hänen motiivinsa ovat pitkälti pythagoralaisia.

 

 

Aeternitas

Olin uupunut ja ilmoittanut Maija-Leenalle jättäväni roomalaiskirjan teon kylmästi sikseen. Projekti olisi mitä ilmeisimmin kaatunut siihen paikkaan, ellei Erkki, 79, olisi yllättänyt ja tullut kolmanneksi mukaan. - Siksi minäkin päätin jatkaa tuskaisaa (ja säätiöiden asiamiesten torjumaa) tekstin tuotantoa; piti toimia kolmella kielellä, trilingvaalisesti. Kaksikin olisi vaatinut ankaraa puristusta. Kolmea gloossaa käytettäessä taakka aina kasvaa, sanoisin, eksponentiaalisesti.

Syyskuun alussa 2011 roomalaiskirja valmistui. Tiiviitä sivuja lasketaan 214, ja merkkejä siinä on virtuaalisesti suunnaton määrä. Kolmistaan päivittämämme roomalaiskirja jatkaa siitä, mihin Maija-Leena ja minä olimme kaksistaan niinikään kolmikielisessä (ja luonnollisesti säätiöiden vähättelemässä) helleenikirjassa päässeet (2010). Sen ruskeasävyinen kansikuva näkyy alempana, toisen kirjoituksen kohdalla, ja se toimii luullakseni paremmin kuin roomalaiskirjan kansikuva. Katsonet sieltä, jos kirja tai sen kansikuva ei ole jossakin tullut vastaan.

Heti kohta Erkin suostuttua pelastavan enkelin osaan näin kausaliteettia uhmaavan, eloisan enneunen: minun sallittiin nähdä kirjan kansiteksti valmiina (joskin ilman poeetta Vergiliuksen kuvaa). Ja kannessa oli musta risti yhden tekijän nimen jäljessä. Minua kuitenkin estettiin näkemästä tai kieltäydyin näkemästä tai muistamasta, kenen kuolemaa tarkoitettiin. Unesta tuli totisinta totta eilen perjantaina 20.1.2012 klo 12:n jälkeen päivällä. Tuotiin sanaa, että Erkki oli siirtynyt viimeisenä elonpäivänään rauhan saaneena ajasta Ikuisuuteen. Saulus Scholasticus eli ystäväni Sauli muistutti minua äsken (nyt on lauantai) Carl Gustav Jungin rohkeasti esittämästä synkronismin periaatteesta: se koskee kuin koskeekin merkityksellisten asioiden yhteenosumia, coincidenssejä tai jopa convergentioita, kuten omasta puolestani haluaisin korostaa.

Enneunet voi ajatella sen erityisiksi ilmentymiksi. Tässä sopii mennä pidemmällekin ja sanoa olkoonkin hieman tautologisesti, että meillä ihmisillä on aika (khrónos, tempus) tässä aika-avaruudessa, spatiotemporaliteetissa. Ikuisuudessa sitä vastoin ei aikaa tunneta eikä tulla tuntemaan; sitä ei siellä kertakaikkiaan ole, mutta me olemme siellä - osaksi jo nyt.

Miksi en jatkaisi vielä? - Ikuisuudessa me elämme; olemme jo kuolemankin kohdanneet ja taaksemme jättäneet. In aeternitate nos vitam agentes ipsam mortem iam passi sumus et post terga reliquimus. Kaikki on jo tapahtunut. Efesoksen filosofi Herakleitos ajatteli näin erään fragmenttinsa mukaan. Vetoan toiseen runoilijaan - sillä Herakleitoskin oli runoilija parhaasta päästä, vaikka hän kirjoitti ainoastaan proosaa: Eeva-Liisa Manner sanoi, että hänen vakaumuksensa mukaan kaikki on jo todella tapahtunut. - Kiitän saamastani inspiraatiosta Saksassa asuvaa ystävääni Hannelea - kuten muitakin edellä mainitsemiani ihmisiä ja heidän lisäkseen Tuuliaa. Ja kiitän myös enää "vain" Ikuisuudessa elävää Erkkiä. Hän on vapautunut kahleistaan ja lakannut olemasta ajan vieras.

Requiem aeternam

Sain suruviestin samaan aikaan, kun pimeys alkoi peittää maata. Rakas opettajani ja ystäväni, filosofian tohtori Erkki Palmén on nyt poissa.

Stephen Hawking 70 vuotta (8.1.2012).

Hawking sairastaa ties monettako (kymmenettä) vuotta ALS-vaivaa. Siksi hänestä ei ollut osallistumaan Cambridgen yliopiston hänen kunniakseen järjestämään juhlaan. Suuri englantilainen fyysikko tekee BBC:lle antamassaan lausunnossa tiettäväksi, että hän pelkää ihmiskunnan (mankind, humankind) tuhoutuvan viimeistä edustajaansa myöten jossakin planetaarisessa onnettomuudessa kuten ydinsodassa tai -petollisen harmittomalta vaikuttavan -ilmaston lämpiämisen seurauksena. On syytäkin pelätä (vaikka Paavo Lipponen vakuuttaa vaalimainoksessaan, ettei ainakaan suomalaisilla ole mitään pelättävää). Mikä neuvoksi apokalyptisen näkymän edessä? Voidaanko tuhosta selvitä, jos varsin realistisesti odotetaan, ettei Gaian täystuhoa voi enää estää teoilla eikä puheilla eikä istumalla hiljaa kädet ristissä? Liike-elämän konsulteista ei liene apua vaan haittaa. - Hawking ehdottaa näpertelyn ja tyhjän puheen asemesta kosmisen avaruuden kolonisointia. Pitää tarttua mitä pikimmin toimeen; muuten perii hukka. Avaruusteknologiaan täytyy ohjata ratkaisevasti enemmän resursseja, kuin siinä tällä hetkellä käytetään. Meidän pitää - Hawking sanoo - perustaa siirtokuntia Marsiin ja muille taivaankappaleille.

Ihmiset pitävät sairauden runtelemaa Hawkingia sympaattisena hahmona; tunnetuin hänen teoksistaan on "Ajan lyhyt historia". Siinä fyysikko esittää kansanomaisella kielellä, millainen universum on ja miten se on alkunsa saanut. - Jos kuitekin omaksumme äärimmäisen metafyysisen realismin, jonka mukaan ihmisyyden olio on todella olemassa, meidän ei tarvitse pelätä kaikkien miljardien partikulaaristen ihmisten tuhoutumista, koska ihmisen platonis-augustinolaisissa korkeuksissa leijuvalle idealle ei käy kuinkaan! Ei siis ole mitään pelättävää. Presidenttiehdokas Paavo Lipponen ansaitsee huonoista kannatusluvuistaan huolimatta hatunnoston. Jääkäämme Tellukselle ja jättäkäämme kosminen avaruus, extraterrestiale spatium, rauhaan. Meidän käy kehnosti, mutta onneksi ihmisen idea kestää ikuisesti - kunhan on olemassa jokin olento, jonka mielessä se asuu.

Mars on sodan jumala. Miksi ihmisten pitäisi mennä käymään sotia Marsiin ja tuhota sekin - sikäli kuin marsilaiset eivät tee kolonialisti-imperialisti-ihmisistä selvää. Sodan voittajaa ei ole kirkossa kuulutettu. Parasta olisi pitää matalaa profiilia ja tyytyä annettuun maailmaan.