Visio, strategia, missio, tavoite, tahtotila, tahtotilan valtaus, muutos, vastarinta, sisäinen sankaruus, sisäinen tyhjyys ja niin edelleen

MUUTOSVASTARINTAA!

Toisen totuuden jäljillä. Heikki Mäki-Kulmalan kirjoituksia Aikalaisessa 1996–2011. Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8514-5

”Luonne koituu ihmisen kohtaloksi”, sanoi Herakleitos (ἦθος ἀνθρώπῳ δαίμων / ēthos anthrōpō daimōn ). – Sokratesta ohjasi daimónion (δαιμόνιον) kritisoimaan mm. sofisti-konsultteja. Sokrates pysyi loppuun asti uskollisena kutsumukselleen. – Myös FT Heikki Mäki-Kulmala on seurannut sisäistä ääntään kirjoittamalla v:sta 1996 Aikalaiseen kolumneja. Niistä 94 kappaletta julkaistiin 2011 yksissä kansissa. HMK olisi voinut keskittyä tieteen tekoon ja jättää kolumninteon toisille. Kuitenkaan Heikki ei Aikalaisen onneksi ole voinut mitään luonteelleen eikä kohtalolleen.

Tekstit ovat asiasubstanssin puolesta kunnon esseitä, jotkut loistavia. Tyylillisesti niitä pitää kiittää hyvin hyviksi. Skeptikkona Heikki ei liene suurten sanojen ystävä – toisin kuin hänen arvostamansa ja kritisoimansa Pentti Linkola. Heikki pysyttelee asiatyylissä.  Siellä täällä lukija tapaa puhutun sanan sävyjä mutta tuskin nimeksikään jäykkyyttä.

Tekstien aihepiiri osoittautuu erittäin monipuoliseksi, samoin kuin miehen oppineisuus. Useat esseet ovat lyhyitä, osa keskipitkiä. Pisimmät esseensä filosofi Heikki teki 1999 Kari Enqvistiä (1999:8) ja Jari Sarasvuota (1999:13) vastaan. Enqvistin glooria katoaa, kun Heikki ottaa tarkasteluun ylimielisen professorin suuria lupailevan kirjan Olemisen porteilla (s. 30 - 35). Ei ole olemista sen kummemmin kuin porttejakaan. Nimen kielikuva ei toimi.  Enqvistin edelle Heikki nostaa Eino Kailan, monismin edustajan. Toisaalla Heikki osoittaa perusteettomiksi MOT-ohjelman langettamat syytökset G. H. von Wrightin fasistisista mielipiteistä (2002:19).

Täydennän Heikin esitystä vähän: ”Amerikkalainen etiikka on ansaitsemiskyvyn apoteoosi” (Erik Ahlman 1925). Tämän vale-etiikan eli rahan eetoksen ruumistuma ja maahantuoja on konsultti. Elämä on kulttuurin sielun kuoltua tullut kohtalon tahdosta alalla kuin alalla rahakysymykseksi, väitti Spengler (1918/22). Rahan nopeutta ei voi ylittää, otsikoi Heikki neuvokkaasti esseensä (2003:10). Hän päivittää Spengleriä ihailematta tämän historianfilosofiaa ja tyyliä. Mutta Heikki puolustaa Spengleriä, jonka aktiivinen MOT-toimitus ja juutalainen intellektuelli Dan Steinbock ovat

 esitelleet fasistina.
 
  Sarasvuon huonosta kirjasta Vapaus! Heikki kirjoitti kuuluisan arvion. Siinä hän käytti gurusta (sovittavan ristiriitaisesti) ilmaisuja ”harmiton hölöttäjä” ja ”melkoinen taikuri”. Toisaalta Heikki meni rohkeasti sanomaan, että Sarasvuon julistus sisälsi ”selkeästi fasistisia aineksia”. Konsultti uhkasi Aikalaista oikeustoimin.  Näin banaalin mestari Sarasvuo mokaa (kursivoin kaksi virhettä ja yhden loogisen hataruuden, koska HMK ei niitä, kumma kyllä, osoita).

”Mehr licht, sanoi Göthe viime sanoikseen.

Hanki päivänvalolamppu.

Älä työskentele hämärässä, sillä siinä väsyvät silmät, mieli ja jopa lihakset huonon ryhdin takia.”

Kokoelman nimi herättää ihmetystä.  Ei näet käy ilmi, mitä toista totuutta Heikki tavoittelee. Jaan Kaplinski kutsuu jälkisanoissa Heikkiä ”mutta-ihmiseksi”.  Ehkä Heikki, etevä kulttuurikriitikko ja aikojen merkkien näkijä, vain etsii totuutta. Tällaisen vaikutelman kirja antaa. Silti minusta tuntuu, että hänen elämänkäsityksensä on henkinen. Tätä puolta HMK ei ole vielä halunnut tuoda esiin.

Juhani Sarsila

aate- ja oppihistorian dosentti

[Teksti on julkaistu Aikalaisessa viime keväänä.]