MUUTOSVASTARINTAA!
Toisen
totuuden jäljillä. Heikki Mäki-Kulmalan kirjoituksia Aikalaisessa 1996–2011.
Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8514-5
”Luonne
koituu ihmisen kohtaloksi”, sanoi Herakleitos (ἦθος
ἀνθρώπῳ δαίμων / ēthos anthrōpō daimōn ). – Sokratesta ohjasi daimónion
(δαιμόνιον) kritisoimaan mm. sofisti-konsultteja. Sokrates pysyi loppuun asti
uskollisena kutsumukselleen. – Myös FT Heikki Mäki-Kulmala on seurannut
sisäistä ääntään kirjoittamalla v:sta 1996 Aikalaiseen
kolumneja. Niistä 94 kappaletta julkaistiin 2011 yksissä kansissa. HMK olisi voinut
keskittyä tieteen tekoon ja jättää kolumninteon toisille. Kuitenkaan Heikki ei Aikalaisen onneksi ole voinut mitään
luonteelleen eikä kohtalolleen.
Tekstit ovat asiasubstanssin puolesta kunnon esseitä, jotkut
loistavia. Tyylillisesti niitä pitää kiittää hyvin hyviksi. Skeptikkona Heikki
ei liene suurten sanojen ystävä – toisin kuin hänen arvostamansa ja
kritisoimansa Pentti Linkola. Heikki pysyttelee asiatyylissä. Siellä täällä lukija tapaa puhutun sanan sävyjä
mutta tuskin nimeksikään jäykkyyttä.
Tekstien aihepiiri osoittautuu erittäin monipuoliseksi,
samoin kuin miehen oppineisuus. Useat esseet ovat lyhyitä, osa keskipitkiä. Pisimmät
esseensä filosofi Heikki teki 1999 Kari Enqvistiä (1999:8) ja Jari Sarasvuota
(1999:13) vastaan. Enqvistin glooria katoaa, kun Heikki ottaa tarkasteluun
ylimielisen professorin suuria lupailevan kirjan Olemisen porteilla (s. 30 - 35). Ei ole olemista sen kummemmin kuin
porttejakaan. Nimen kielikuva ei toimi.
Enqvistin edelle Heikki nostaa Eino Kailan, monismin edustajan.
Toisaalla Heikki osoittaa perusteettomiksi MOT-ohjelman langettamat syytökset
G. H. von Wrightin fasistisista mielipiteistä (2002:19).
Täydennän Heikin esitystä vähän: ”Amerikkalainen etiikka
on ansaitsemiskyvyn apoteoosi” (Erik Ahlman 1925). Tämän vale-etiikan eli rahan
eetoksen ruumistuma ja maahantuoja on konsultti. Elämä on kulttuurin sielun
kuoltua tullut kohtalon tahdosta alalla kuin alalla rahakysymykseksi, väitti
Spengler (1918/22). Rahan nopeutta ei voi
ylittää, otsikoi Heikki neuvokkaasti esseensä
(2003:10). Hän päivittää Spengleriä ihailematta tämän historianfilosofiaa ja
tyyliä. Mutta Heikki puolustaa Spengleriä, jonka aktiivinen MOT-toimitus ja
juutalainen intellektuelli Dan Steinbock ovat
esitelleet fasistina.
Sarasvuon huonosta kirjasta Vapaus! Heikki kirjoitti kuuluisan arvion. Siinä hän käytti gurusta (sovittavan ristiriitaisesti) ilmaisuja ”harmiton hölöttäjä” ja ”melkoinen taikuri”. Toisaalta Heikki meni rohkeasti sanomaan, että Sarasvuon julistus sisälsi ”selkeästi fasistisia aineksia”. Konsultti uhkasi Aikalaista oikeustoimin. Näin banaalin mestari Sarasvuo mokaa (kursivoin kaksi virhettä ja yhden loogisen hataruuden, koska HMK ei niitä, kumma kyllä, osoita).
Sarasvuon huonosta kirjasta Vapaus! Heikki kirjoitti kuuluisan arvion. Siinä hän käytti gurusta (sovittavan ristiriitaisesti) ilmaisuja ”harmiton hölöttäjä” ja ”melkoinen taikuri”. Toisaalta Heikki meni rohkeasti sanomaan, että Sarasvuon julistus sisälsi ”selkeästi fasistisia aineksia”. Konsultti uhkasi Aikalaista oikeustoimin. Näin banaalin mestari Sarasvuo mokaa (kursivoin kaksi virhettä ja yhden loogisen hataruuden, koska HMK ei niitä, kumma kyllä, osoita).
”Mehr licht,
sanoi Göthe viime sanoikseen.
Hanki päivänvalolamppu.
Älä työskentele hämärässä, sillä siinä väsyvät silmät,
mieli ja jopa lihakset huonon ryhdin
takia.”
Kokoelman nimi herättää ihmetystä. Ei näet käy ilmi, mitä toista totuutta Heikki
tavoittelee. Jaan Kaplinski kutsuu jälkisanoissa Heikkiä ”mutta-ihmiseksi”. Ehkä Heikki, etevä kulttuurikriitikko ja
aikojen merkkien näkijä, vain etsii totuutta. Tällaisen vaikutelman kirja antaa.
Silti minusta tuntuu, että hänen elämänkäsityksensä on henkinen. Tätä puolta
HMK ei ole vielä halunnut tuoda esiin.
Juhani Sarsila
aate- ja oppihistorian dosentti
[Teksti on julkaistu Aikalaisessa viime keväänä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti