Maisteri Jan Husin viimeiset sanat

Jos Jan Hus olisi peruuttanut sanansa ja tehnyt rikoksen omaatuntoaan ja Kristusta vastaan, hänet olisi suljettu eliniäkseen tyrmään - tai poltettu kaiken kansan nähden tunnustuksestaan huolimatta. Vapaana miehenä häntä ei olisi koskaan päästetty palaamaan Konstanzin hengellisestä konferenssista takaisin Böömiin. Kirjoitin aiemmin (6.6. 2008) latinaksi maisteri Husin oikeasti viimeisistä sanoista (tapahtui Konstanzissa heinäkuulla 1415). Seurasin silloin Peter von Mladonowitzin tekstiä. Äskettäin otin toisessa blogisarjassa esille sen koulukirjojen markkinoiman, mutta kaikessa herttaisuudessaankin väärän tulkinnan, että paaluun kahlittu ja sidottu Hus olisi lausahtanut roviolleen risuja tai pilkettä tuoneelle vanhukselle: "Voi pyhä yksinkertaisuus!"

Muuan toinenkin ja yhtä väärä, joskin dramaattinen ja romanttinen tulkinta kiertää puolioppineessa ja propagandistisessa kirjallisuudessa (ja protestanttien saarnoissa). Sen mukaan Hus olisi lausahtanut, että (koska tshekin kielessä hus tarkoittaa hanhea) niin hänen, Husin, oli jo korkea aika palaa poroksi Konstanzin roviolla, mutta sadan vuoden kuluttua ilmestyisi joutsen, jota ei mikään mahti voisi polttaa. Arvatkaa, kenen tulemisen Jan Hus olisi ennustanut?

Mutta mennäänpä siihen, mitä Jan Hus todella sanoi, silminnäkijä Peterin mukaan (muihin ei kannata uskoa, vaikka kaikki usko mielekästä lieneekin). Kun Husin rovio, jossa oli puuta kahden ison laatikon edestä ja olkia myös, asianmukaisesti sytytettiin, hän sosiaalisesti huudahti korkealla äänellä: "Kristus, elävän Jumalan poika, armahda meitä!" - Hän käytti latinaa ("Christe, fili Dei vivi, miserere nobis!"). Vasta sitten nöyrä maisteri Jan Hus lausui yhtä kuuluvasti: "Sääli minua, Kristus, elävän Jumalan poika!" ("Christe, fili Dei vivi, miserere mei!"). Ja kun Jan Hus alkoi veisata"Sinä joka olet syntynyt Neitsyt Mariasta --", silloin tuuli painoi liekit miehen kasvoille ja katkaisi veisuun siihen. Husin ei kuultu enää tässä maailmassa sanovan sanan sanaa, vaikka hän vielä silmin nähden liikutti huuliaan ja päätään siihen saakka, kunnes kuolema hänet erotti kurjasta ruumiistaan.

On The Mystical Supper (The Last Supper)

Prahan Kaarlen-yliopiston rehtorina toiminut Jan Hus teki ennen Konstanzin kirkolliskokoukseen lähtöään syksyllä 1414 testamentinsa siltä varalta, että hengellinen sääty hänet paikan päällä murhaisi, kuten sitten kävikin. Maisteri Husia syytettiin täysin perusteettomasti mm. siitä, että hän olisi korottanut itsensä jumaluuden neljänneksi ja yhtä kaikkivaltiaaksi persoonaksi kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki ("et Johannes iste Hus").

Niinikään Husia väärämielisesti syytettiin remanismin opettamisesta Bohemiassa (Böömissä) ja kaiketi Määrissäkin (lat. Moravia). Remanismi tulee latinan sanasta remanere ('pysyä'). Hus olisi vainoharhaisten tohtorien ja kardinaalien mukaan muutenkin pilkannut itseään Jumalaa saarnaamalla Prahan Betlehem-kappelissa ja toisaalla esimerkiksi, että ehtoollisessa leipää ja viiniä pyhitettäessä leipä pysyy leipänä ja viinikin omana itsenään, eivätkä ne siis muuttuisikaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Roskaa! Sellaista ei Hus totisesti opettanut (mutta hän kyllä opetti konsiilissa tulosta tehneiden nominalistien inhoksi filosofista realismia Platonin ja Augustinuksen hengessä).

In Czech 'hus' means 'goose'. Sana 'hus' tarkoittaa tshekinkielessä hanhea. Jan Hus kutsui usein itseään leikillisesti hanheksi. Moinen lintu kelpasi hänen ruokapöytäänsä sen jälkeen, kun hänellä oli siihen varaa yliopistonopettajaksi ja saarnaajaksi päästyään, mutta Konstanzin vankeudessa hanhella ei Husin suinkaan anettu enää herkutella. 6. heinäkuuta (sexto julii) anno 1415 häpäistään Jan Hus roviolla, häpäistään sekä ennen julmaa kuolemaa että sen jälkeen (mitä Rooman puolalainen paavi pahoitteli 1999 mutta ei julistanut Husia autuaaksi, saati sitten pyhäksi). Jan Husilla ei ole ollut eläessään Hannu Hanhen ("ruotsalaisten urheilijoiden") tuuria, eikä hänellä ole ollut sitä kuoltuaankaan. Kun tshekit sitten vuosisatoja myöhemmin muistelivat haikeina suurta miestään ja pystyttivät tälle patsaan (katso Googlesta), Vatikaani tyylilleen uskollisesti raivosi tshekkien "kerettiläisvaltiota" vastaan. Mutta minä aion mennä käymään siinä Böömin Husinec-nimisessä kylässä, jossa Jan Husin syntymäkodin sanotaan vielä olevan pystyssä (Mathew Spinkan mukaan).

Minusta tuntuu, että tänään syödään monessa eurooppalaisessa kodissa hanhea, ja on syytäkin syödä nimenomaan hanhea. Se on muistoateria Jan Husille. Itse olen radikaalin remanismin kannalla ja katson siis keitetyn tai uunissa kypsyneen hanhen pysyvän hanhena sittenkin, kun perheenpää sen pöydässä siunaa ja mahdollisesti familiaarisessa kommuuniossa jakaa kaikille omaisilleen osansa. Hanhi ei muutu pitopöydässä Husiksi, vaikka minulla ei olisi mitään muodonmuutosta vastaan.

Edustavat tavikset

Filosofi Hannah Arendt seurasi silmä kovana juutalaisia tehokkaasti haastaneen Adolf Eichmannin oikeusprosessia Jerusalemissa. 'Haaste', 'haastaminen' (konsulttitermejä), tarkoittavat tässä juutalaisten murhauttamista. Eichmann sai projektinsa kaaduttua kovan tuomion sikäli, kuin teloitusta siksi sopii laskea. Jos natsit olisivat voittaneet sotansa, he olisivat juhlineet Eichmannia suurena kansallisena heeroksena. Arendtin huomiota kiinnitti Jerusalemissa varsinkin se, että Eichmann totesi kylmän rauhallisesti ja konsultatiivisen edustavasti tehneensä velvollisuutensa, toimineensa niin, kuin käskystä piti toimia ja tulosta tehdä konsulttien isoeleisesti viitoittaman mission, strategian ja vision mukaan. Paremmin ei kukaan olisi voinut puolustautua. Ei tietoakaan katumuksesta. Eichmann kohtasi arvokkaasti, roomalaismiehen tyyliin, kuolemansa. Hänen tuhkansa heitettiin miltei kunnioittavasti Välimereen, mutta se tapahtui aikana, jolloin luonnon saastuttamisesta tuskin paljoa puhuttiin.

Katumus, kuten yleensäkään korkea moraali (velvollisuus on muuten yhtä hyvin ellei paremminkin pahe kuin hyve) ei totisesti kuulu liike-elämän menestyskuvioihin: niissä operoidaan (Nietzschen) sanoin "hyvän ja pahan tuolla puolen". Sota muuten on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan liiketoimintaa. Kyllä konsultit sen tietävät, mitä taviskansa tuskin voi tajuta.

Eichmannissa puhui ja loisti Das Man, minkä Arendt, natsi-ideologiaa yhteen aikaan kannattaneen Heideggerin oppilas ja rakastajatar (kaiken aikaa hyvän ja pahan tällä puolen) oitis tajusi. Ja siitä Arendt sai maksaa kalliin hinnan. Arendt menetti ison osan (sentimentalismiinsa sortuneita) juutalaisia ystäviään, kun hän ymmärsi "liikaa" Eichmannin tavis-luonnetta eikä leimannut tätä demoniksi. Niin sanottu "paha" näyttäytyy moderniteetissa enää, korosti Arendt, vain banaalina, Das Manille luonnostaan asiaan kuuluvana ja trendikkäänä vulgarismina. Vulgarismia ei muuten saa kutsua vulgarismiksi. Sitä kutsutaan moniarvoisuudeksi (pluralismiksi) tai paremminkin demokratiaksi. Latinan 'vulgus' tarkoittaa kansaa, rahvasta, enemmistöä. - Meillä Suomessa Das Mania, matti ja maija meikäläistä paapovat näin suhteellisen rauhan oloissa sellaiset ohjelmat kuin YLEn 'Ihan perheestä' , jonkin toisen palveluntarjoajan 'Maajussille morsian' tai 'Sinkkuäidille sulhanen', aiemmin 'Kymppitonni' jne). Myös 'Linnan juhlat' on Das Manille mannaa, "must", "pakko seurata". Ja kuten eilen nähtiin ja myös kuultiin, juhlavieraiden joukossa loisti erityisesti "Das Man", asianomaisen edustajan yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta tai varattomuudesta lainkaan riippumatta.

Mika Waltari muuten ajatteli aivan vakavasti mm. 'Johannes Angelosta' kirjoittaessaan, että oikeastaan vain Das Man eli hänen partikulaarinen edustajansa (kukin tapaus) jää eloon, selviäjiin kuuluu, kaikkina aikoina. Toisaalta Eichmannille tuli noutaja, kuten sanoin, mutta eipä olisi tullut, ellei hän olisi jäänyt kiinni. Kiinnijääminen on menestyjän ainoa uhka, ja menestys voi kääntyä katkerasti tappioksi, kun kaikki projektit eivät mahdu tähän maailmaan.

Mainitsen lopuksi Heideggerin käsityksen, jonka mukaan "Das Man" hallitsee jokaista, kuta enemmän, kuta vähemmän. Sokrates sentään sanoi pystyvänsä pitämään orgaaniset motiivinsa kurissa; hän ei kompromisseja tehnyt. Heideggerille ei voi laskea kunniaksi sitä, että hän eräässä vaiheessa lähti intomielisesti natsien kelkkaan; hän halusi jokaisen Das Manin tavoin lukeutua menestyjien seurapiiriin.

Korvausta kansalaissodan punaisille

Kaikennäkevä kirkko suostuu viimein antamaan taivasosan aikanaan rikollisiksi tuomitsemilleen punaisille, jotka nousivat "laillista esivaltaa" vastaan. Lappeenrannassa siunattiin marraskuulla punaisten hautoja yhden jos toisenkin harmaantuneen valkoisen miehen mielipahaksi tai (toivottavasti) iloksi. Humanistisesti ajatellen on kovin ilahduttavaa, ettei punaisten tarvitse jäädä pidemmäksi aikaa Siunaamattomaan maahan eli Kadotukseen eli Gehennaan tai Kiirastuleen. Ja jos edelleen ajatellaan humanistisen positiivisesti, sopii huomauttaa, että sinivalkoisen Suomen kirkkaasti häviämä jatkosota (1941-44) lasketaan tai se ainakin voidaan retorisessa harjoituksessa laskea postuumiksi hyvitykseksi, ellei peräti moraaliseksi tai symboliseksi voitoksi, kansalaisssodan ajan Suomen puna-armeijalle (niin fenneille kuin venäläisillekin). Vai sanoisimmeko, että punaiset kostivat, olkoonkin viiveellä eli postuumisti? Kosto on kieltämättä voimakas ilmaisu, mutta onhan se elämä ja historia (res gestae) kaikkinensa yhtä väkivallan näytöstä siinä määrin, että meno vallan hirvittää tai ainakin uuvuttaa. Tauon paikka. Voidaan kuunnella jotakin kohottavaa, vaikkapa Franz Lehárin 'Volgalied'. Siitä ne sivistyneet vartijasotilaat kovin pitivät, ennen kuin rock saastutti heidän mielensä.

Stalin voitti hyvinkin monen punaisen tähden arvoisesti. Onneksi olkoon! Malja Stalinille (mutta vain kuvaannollisesti). Tämä puolestaan oikeuttaa päättelemään tasapainon periaatteen nojalla, ettei amputoidun ja muutenkin kärsineen Suomi-Neidon enää tarvitse alentua maksamaan ainakaan rahassa eikä "luonnossa" postuumeja korvauksia valkoisen ja punaisen miehen välisissä yhteenotoissa surmatuille, murhatuille tai muuten vain kovia kokeneille punaisille miehille, naisille, pojille ja tytöille, sen kummemmin kuin valkoisenkaan kansanrodun edustajille.