Beatus ante mortem

Diogenes autem Cynicus iam senex factus paulo ante quam extinctus est se inhumatum extra urbem Corinthum proici iussit. Cum discipuli ab eo stupentes quaererent, cur volucribus ferisque se commendare vellet, "Baculum ergo", inquit, "propter me ponitote, quo istas abigam." Tum discipuli: "Qui id facere poteris, nihil sentiens, cum humi defunctus iacebis?" Ad haec Diogenes: "Quid igitur mihi volucrium ferarumve laniatus obesse valebit nihil tunc temporis sentienti?"

A modest proposal

Ye Immortal Gods in Heaven! You amiably inspire me to make a modest proposal, sharing with you as I am, the firm conviction that Mother Earth, whom you call Gaia, is already in her death rattle. For this reason we, all of us, without any exception whatsoever, instead of turning out the lights for just one "cosmetic" hour, as it were (nothing but a pathetic gesture), should turn them off completely, for ever and ever.

Philosophy bids us to believe that non-existence is a decisively better option than existence on the surface of the polluted Gaia. It is time to go, in order to meet our Maker.

Ikuisuus takana, loppu edessä

Minkä joskus kirjoitin, sen kirjoitin ja nyt pitkästä aikaa otsikossa toistan. Loogisessa katsannossa otsikkoa voi moittia pahoin ontuvaksi. Sellainen se nimenomaan onkin, hyvänen aika! Retorisesti ja poeettisesti se kuitenkin toimii kohtuullisesti. Retoriikassa pitää olla särmää aika ajoin tai (melkein) aina. Syy on mm. psykologinen. Asymmetria taitaa olla melkoinen ase vaikuttamisessa. Ainakin sanataidetta tämä väite mielestäni koskee.

Filosofi Seneca sanoi: "Kuolema on muutamien toive, monien lohdutus, kaiken loppu." Tässä havaitaan esimerkki retorisesti nousevasta kliimaksista (ja asymmetriasta). Sellainen sopii kelpo sofistin eli konsultin suuhun. Kumma, kun Seneca, toisin kuin maanmiehensä Titus Lucretius Carus, ei eksplikoi kuolemanpelkoa (horror vacui, kenofobia) tässä yhteydessä, mutta mitäpä siitä.

Jos noin on, kuten Seneca väittää, ei liene pahitteeksi miettiä, pitäisikö oma arvojärjestys laittaa uusiksi ja kääntyä viivyttelemättä lähimmän rakastavan konsultin eli päivystävän kanssaihmisen puoleen, kysyä neuvoa siitä, miten pitää elää lopun elämänsä, mihin alkaa uskoa kuin vuoreen. Toisaalta voi huomauttaa, että jos Seneca on oikeassa, on melkein tai tyystin se ja sama, miten on tähän asti elänyt ja miten lopun ajat elää. Tämänkin neuvon voi konsultti symbolista maksua vastaan ystävällisesti ja kenties nöyrästi antaa.

Quid 'existentialismus' sibi voluerit

"Omnibus hominibus obeunda mors est; cum igitur sit communis, patimur etiam communia omnes". Hoc modo Daniel Juslenius, ecclestiacus necnon humanista Fennus, orationem funebrem, quam habuit in memoriam cuiusdam iudicis, nomine Loskioeld, incepisse cernitur.

Duobus fere saeculis post Heidegger hanc de morte velut firmissimam veritatem paululum a se mutatam ita exprimit: omnibus quidem est moriendum, sed, nota bene, separatim. Huic assentiuntur omnes fere saeculi nostri individualistae, quorum maximus est factus numerus; hoc est, nisi fallor, verum, quod ratione humana non potest refutari.

Hocce loco addi possit infinitam seriem similium mundorum infinitam parere seriem similium philosophorum, qui vicissim et separatim vivant et patiantur.

In memorias Juslenii, Heideggeri, Democriti