keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Hero ja Leandros

Ainakin Musaios, gramaatikko ja runoilija, on kertonut heidän tarinansa. Leandros elää Abydoksen kaupungissa, Hellespontoksen rannalla. Ja vastarannalla, Sestoksessa asuu hänen rakastettunsa Hero, Afroditen papitar. Nuoret kohtaavat toisensa joka yö: Hero sytyttää merkiksi lampun; se näyttää tietä Leandrokselle, joka näkee uida pimeässä salmen yli Abydoksesta Sestokseen. "Doch einst löschte der Sturm das Licht und Leandros ertrank; Hero stürzte sich vom Turm" (Otto Hiltbrunner, Kleines Lexikon der Antike. Dritte Auflage. Francke Verlag, Bern und München, 1961, 212).

Miten heidän siis kävi? - Eräänä yönä myrsky puhaltaa lampun sammuksiin; Leandros hukkuu; onneton Hero syöksyy tornista alas; hän kuolee Leandroksen vierelle; tämän ruumiin ovat aallot tuoneet rantaan.

Hieno, unohtumaton, on myös se tarina, jonka Ovidius on kertonut Babylonin rakastavaisista, nimeltään Pyramos ja Thisbe.

4 kommenttia:

Päivi Kannisto kirjoitti...

Romanttinen, suuren tunteiden tarina, jollaisia tänä päivänä lukee tai näkee vain vähän. Jos Hollywood-ohjaaja yrittää samaa, on tuloksena luultavasti katsojat myötähäpeään saattavaa patetiaa. Onneksi on sentään Woody Allen, joka osaa lajin koomisen version.

Unknown kirjoitti...

Nimenomaan. Woody Allen on niin hyvä, ettei häntä aina muista amerikkalaiseksi. Olen itse sisäistänyt ajatuksen, että Neuvostoliitossa on tehty maailman tähän asti parhaat elokuvat. Venäläiset osaavat 1) kokea suuria tunteita ja 2) tehdä niistä runoutta, taidetta, jonka arvo pysyy. On se kieltämättä kummaa, miten taiteen merkitys tihentyy ja siis korostuu totalitaristisessa järjestelmässä.

Päivi Kannisto kirjoitti...

Huono venäläinen taide tai tiede on oksymoron. Maassa taso on niin korkea, että muut näyttävät sen rinnalla harrastelijoilta. Neuvostoliiton totalitarismi oli avointa, toisin kuin Suomessa nykyään. Siellä ei tarvittu salaisia sulkulistoja vääriä mielipiteitä sisältävistä nettisivuista.

Juhani Sarsila kirjoitti...

Suomalaisessa sananvapaudessa ei ole kehumista. Näet vääristä mielipiteistä rangaistaan aina raskaimman mukaan.