SILMISSÄ SIINTÄÄ GRAMMATIIKKA-PROSESSI ELI KIELIOPPIOIKEUDENKÄYNTI (1/2)

Tulkitsin 2004 suomeksi Daniel Jusleniuksen tekstin 'De miseriis Fennorum' (1715).  Kuvitteleeko joku, että Suomella meni hyvin ison vihan vuosina kolmisen sataa vuotta sitten? Konsultti ja poliitikko ovat käsi sydämellä luvanneet, että suomalaisista tulee - yhdessä ainoassa yössä - maailman osaavin kansakunta 1. tammikuuta 2020.

Näin hyväksi kirjoittaa Suomen onnettomuudessa muustakin kuin Daniel Jusleniuksen elämästä Suomessa ja Ruotsissa sekä Suomenmaata kaltoin koetelleesta isosta vihasta. Esipuhettani kahden lehtorin yhteisjulkaisusta (Juslenius ja Sarsila) on tavailtu innokkaasti, osin vihamielisesti kuluneiden yhdentoista vuoden aikana. Esipuheessa lausun käsityksiäni myös nykymenosta, esimerkiksi siitä, miten kielioppi voi silloisten ja tulevien huippuosaajien ja luusereiden eli koivun ja tähden maassa.

"Heikoilla on kunnon grammatiikka nykypäivän Suomessa. Professori Auli Hakulinen on vaatinut koturniensa korkeuksista, että peruskoulusta pitää kiireen vilkkaan lakaista pois loputkin kieliopin muruset, jätteet. Tilalle kaivataan uusoppineen Hakulisen mukaan sosiaalista kielioppia, kommunikaatiotaitoja, "interaktiivisuutta". Hänen selkeän logiikkansa mukaan opiskelijat tulee houkutella hauskoille "elämyspajoille", ja kalustamaan niitä itsekin!

Auli Hakulinen, palkittu Suomen onni, oli 2005 saanut kirjan naisellisiin hyppysiinsä ja vilkaissut sitä omistamiensa ei-normatiivisten silmälasiensa lävitse. Ei aikaakaan, kun hän laittoi ulos Helsingistä punaiselle Tampereelle paheksuvan viestin rehtori, konsultti Krista Varantolan osoitteeseen. Saman viestin Hakulinen toimitti toiselle konsultille, professori Anna Mauraselle [mikä oli taktinen virhe]. Hakulisen ja kolmikon (Hakulinen - Varantola - Mauranen) glooriaa olisi loukattu Juslenius-kirjassa! Akateemiset naiset laittoivat yliopiston juristin töihin, tavailemaan Jusleniusta. Juristi luki ja vatvoi Esipuhetta ja ilmoitti, että kunniaa oli sen yhdessä kohdassa todella loukattu. Varantola antoi tuoda minulle etanapostissa uhkailevan kirjeen vaatien minua välittömästi selvittämään, mitä olin sanoillani tarkoittanut.


 Kirjeen matelu yliopiston komentokeskuksesta "suorituspuolelle" eli minulle vei huikeat viisi vuorokautta. Jouduin sorvaamaan vastineen kahdessa tunnissa (ja lähettäjän tarkoitus oli idioottivarmasti ollut ja oli vastakin oleva se, että elämästäni tulisi maksimaalisen vaikeata). Minua piti "psyykata". Konsultti Varantola ei halunnut käyttää kuriiria (pikalähettiä) uhkauksensa toimittamiseksi perille inhimillisesti katsoen oikeassa ajassa.

Olin joutumassa käräjille kunnianloukkauksesta. Professori Hannu Tommola vaati kauhistuneena asian ottamista käsittelyyn tiedekunnan kokouksessa, joka päättäisi, mitä olisi tehtävä paljon kärsineen osapuolen, nominalisti Hakulisen, entisen, silloisen ja tulevan Suomen onnen rehabilitoimiseksi. Realisti Sarsilaa piti rangaista. Hän menettäisi [muutenkin turhan] virkansa! Latina oli jo sopivasti poistettavien listalla, ja Sarsila saataisiin

virkarikoksesta käräjille. Huonosti kävisi myös Sarsilan ja Jusleniuksen yhteisjulkaisun kustantajalle, joka sai ukaasin saapua konsultti Varantolan kuulusteltavaksi. Hakulisen pyhää ja koskematonta, sentään ihanasta Amerikasta tuotua kielikäsitystä [joka torjuu kielioppisäännöt luovuuden ja innovatiivisuuden ja sen sellaisen kahleina ja oppijoiden ja opettajien kiusana] oli niin sanoakseni pantu halvalla, vaikka Hakulinen oli kallis nainen.
 

Minulle tuli kiire saattaa maksimaalisen monen tietoon se, että todennäköisin syin joutuisin oikeudenpäätöksen nojalla lusimaan Kylmäkosken vankilaan. Edes kynää ja paperia minulle ei annettaisi, jotta en saisi tilaisuutta tehdä vankilassa harhaoppista tutkimusta. Saisin vihdoinkin tuta, miltä luuserista tuntuu. Pyysin kaikkia oikeita ja teeskenteleviä tuttuja ja puolituttuja sekä oikeita ystäviä varautumaan siihen, että minut löydettäisiin sellistä hirtettynä minä aamuna tahansa.