Cicero maalaa De amicitia -teoksessaan lukijan silmien eteen kaikki ne edut, jotka sisältyvät ystävyyteen. Loppuhuipennuksessaan hän sanoo: "Ystävyys luo toivorikasta valoa myös tulevaan aikaan eikä se anna masennuksen vallata mieltä. Se joka katselee mielessään tosiystävää, katselee tavallaan omaa kuvaansa: siten ovat myös poissaolevat läsnä, siten ovat köyhät rikkaita, heikot voimissaan ja - mikä kulostaa vielä oudommalta - siten jopa kuolleet ovat elossa. Niin kunnioittavin, muistelevin ja kaihoisin mielin ystävät heitä yhäti ajattelevat."
Latina oli Vladimir Uljanovin suuri intohimo ennen, kuin hän lähti politiikkaan ja alkoi latinalaisen retoriikkansa avulla "lukea lakia" tsaristiselle Venäjälle. Kutsumme häntä Leniniksi hänen oman eksistentiaalisen valintansa mukaisesti. Kaikki ei mennyt "marxismin Ciceroksi" nimetyllä Leninillä suorastaan erinomaisesti kuten ei mennyt oikeallakaan Cicerolla, joka lopussaan julistettiin henkipatoksi: Ciceron pää ja kädet spiikattiin pitämään puheita Rooman Forumin rostralle. Visibiliteetin, näkyvyyden periaate, toteutui käytännössä.
Ciceron kaulan oli hänen huvilansa lähistöllä sivaltanut poikki muuan tribuuni, jota Cicero itse oli vähän aiemmin oikeudessa voittoisasti puolustanut. Tribuunilla oli kylmä sydän mutta tarkka käsi. Vladimir Uljanovin osa osoittautui ilman muuta paremmaksi. Hän sai tiettävästi kuolla omaan sairauteensa käyttämättä tai saamatta toveri Stalinilta eräässä vaikeassa paikassa pyytämäänsä myrkkyä.
Vladimir Lenin on vuodesta MDCCCCXXIV (1924) maannut mustassa puvussaan kokonaisena ja missiotaan edelleen urbi & orbi, kaupungille ja maailmalle julistavana kaunopuheisena ruumiina Moskovan, uusimman Rooman Kremlissä. Hänen balsamointinsa sopi mainiosti uudelle imperaattorille, Stalinille, sitten kun senaatti eli keskuskomitea (eli Stalin) väärensi historiaa ilmoittamalla, että tehdastyöläiset olivat (niin sanoakseni) palautteen palautteessaan vaatineet Revoluution Isän konservoimista eli näytteillepanoa ikuisiksi ajoiksi.
Lenin ei olisi halunnut tulla balsamoiduksi, mutta Stalin katsoi ilmeisen eettisesti tai ainakin maksimaalisen visibiliteetin periaatetta soveltaen, ettei Leninin ruumis kuulunut tälle itselleen. Sitä se ystävyys teettää. Stalinin piti ikuistaa kaikkien ihmisten ja ennen muuta tehdastyöläisten ystävä, humanisti, latinisti ja Rooman edesmennyt tsaari.
HOC EST SOLUM CORPUS
[Teksti on neljää majuskelilla kirjoitettua sanaa lukuun ottamatta julkaistu Historian lehdessä (01/10) ja Aikalaisessa (3/2010)]
HOC EST SOLUM CORPUS
[Teksti on neljää majuskelilla kirjoitettua sanaa lukuun ottamatta julkaistu Historian lehdessä (01/10) ja Aikalaisessa (3/2010)]
2 kommenttia:
Tosi ystävyys voi päättyä Ciceron tapaan, yllättävältä suunnalta. Tämäkään ei liene ajassanmme harvinaista. Ystävyys ei mittaa sukupuolta, asemaa tai viisautta. Ystävyys rakentuu myös heikkouden tai alemmuden tilassa, jolloin vastavuoroisesti ystävykset tukevat. Petos ei onnistune kuin kerran. Tikarin pisto sydämeen (kuvainnoillisesti)nollaa sen mikä on ystävyydessä aina luottamuksen korkein aste. Ihmispetokin voi olla muun luontokappaleen ystävä, ellei jopa ainoa. Uutta luottamusta ei koskaan kannta rakentaa, joka tätä yrittää, syyllistyy kaksoispetokseen.Uusi petos itsensä ja menetetyn luottamusen välillä välillä on tuhoon tuomittu yritys. Surkea on tällöin ystävyyden mitta!
Kiitos kommentista. Kuten tiedämme, mikään ei ole ihmiselle mahdotonta, eipä edes vaikeaa. "Mahdottoman" ja "vaikean" tilalle ovat konsultit tuoneet Amerikoista HAASTEEN. Voi käyttää vapaasti yksikköä tai monikkoa. - Ystävyyden haasteita ovat mm. raha, sairaus, mielenvikaisuus, pelko ja edelleen työpaikan, kaupungin, valtion, ihmiskunnan ja koko kosmoksen etu (kosmos tarkoittaa tässä venäläisittäin Maan ulkopuolista avaruutta).
Lähetä kommentti