Tänään 23.11.2008 kirkko siunaa Lappeenrannassa punakaartilaisia, niin sanoakseni vapauttaa pannasta tai interdiktistä ne urhot, jotka kaatuivat paremman isänmaan puolesta kansalaissodassa 1918. Aivan kohtuuton on kauan ollut heidän osansa ja arpansa, mutta iloittakoon siitä, että monet sielut pääsevät tänään varjojen tai jopa demonien joukosta valoon ja löytävät rauhan. Requiem aeternam! Konsultit yrittävät saada kansan kutsumaan rekviemiä supisuomalaisesti laatuajaksi. Minä toivotan heille menestystä, etten sanoisi peräti siunausta, heidän innovatiivisuutensa eli heuristisuutensa tähden.
Epäilemättä pyhä toimitus rauhoittaa eläviäkin; ellei se niin tekisi, sitä tuskin voisi sanoa tarpeeksi pyhäksi. Joku toveri saattaa näinä pimeinä päivinä pyörtää päätöksensä eikä eroakaan kirkosta. Joku toinen innostuu kirkon punakaartia kohtaan postuumisti osoittamasta inhimillisyydestä ja liittyy pyhään seurakuntaan, joka tarjoaa pelastuksen option. Extra ecclesiam nulla salus. Nämä sanat tarkoittavat erään Cyprianuksen noin anno 249 muotoilemaa eksklusiivisen pelastuksen oppia. Lukija tarvinnee filosofian maisterin paperit tai vastaavat tiedot tajutakseen nämä oppisanat, mutta vaikka hän ei niitä tajuaisikaan, pelastus on hänenkin ulottuvillaan. Niin on kirkko opettanut sekä vielä alleviivannut, korostanut ja tähdentänyt, että oikea usko on itsestään selvä asia. Historia, se mitä on tapahtunut, res gestae, panee tosin muistelemaan, mitä kirkko(kin) on aikain kuluessa tullut vallan- ja rahanhimossaan tehneeksi.
Jos muuten joku valkohenkinen edelleen kantaa kaunaa punaisille, niin häntä pitää pontevasti kovistella sanoen, että aloittamalla laittoman kapinan tai oikeutetun kansannousun riistäjiä vastaan Suomen puna-armeija antoi valkoisten hyveille ["hyville valkoisille"] mahdollisuuden loistaa mitä kirkkaimmin silloisessa pimeydessä. Ja kun siinä sitten kävi, niin kuin kävi, valkoiset pääsivät viettämään uljaan triumfin ja kohottamaan kiitolliset katseensa Jumalan tähtitarhoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti