maanantai 21. heinäkuuta 2008

Positiivinen ajattelu

Pyhä inkvisitio ansaitsee kai hatun noston siksi, että se tuottavuusohjelmaansa vedoten saneerasi keski- ja uudella ajalla ihmisiä katolisen eli universaalisen kirkon helmoista. Kuten jo sanoin, Carcassonnen inkvisitiolle aiheutui kuluja, kun se poltti elävältä neljä harhaoppista niin sanoakseni näiden itsensä hautajaisissa 24.4. 1323. Arnaud Assalitin erittelyn mukaan poistotoimitus maksoi vähän yli kaksi naulaa / kpl. Inkvisitio passitti tuomitut, ilman ruumisarkkuja ja ilman arkunnauloja, liekkien nuoltaviksi ja sitten joko Mister Sebaotin tai Kristuksen tykö - tai jos helvettiä ja taivasta ei ole, ikuiseen tyhjyyteen, nirvanaan. Tai sanoisinko, että ihmispolot pääsivät onnekseen pois tästä "eksistentialistisen" murheen laaksosta?


Älköön kukaan pahoitelko inkvisition poliisi-, oikeusprosessi- ja polttojuhlista ja muista spektaakkeleista itselleen kirjaamia menoeriä. Näet jo keskiajan inkvisio toimi tulosvastuun ja markkinahenkisyyden periaatteella. Se nettosi kirkkaasti toiminastaan, saldo komeasti plussalla, hyvänen aika, kuten Henry Charles Lea ja muut ovat osoittaneet. Inkvisitio takavarikoi mitä ahkerimmin tuomitsemiensa ihmisten omaisuutta. Maksumiehiksi ja kaiketi mieron tielle tai vankilaan tai ties minne joutuivat usein tuomittujen virtuaalisesti syyttömät sukulaiset. Inkvisition taloudellinen valta ulottui jopa haudan taakse. Kun joku paljastui kuoltuaan kerettiläiseksi esim. naapurien ilmiannon ja sitä seuraavan prosessin kauniiksi lopuksi, asianosaisen mahdollinen omaisuus mitattiin ulos. Inkvisitio kaipasi kipeästi syyllisiä ja heidän rahojaan; ja aiheuttamalla kipua, kärsimystä ja kuolemaa se piti osaltaan pystyssä kirkkoa ja kirkon monopolisoimaa, niin sanottua totuutta, oikeaa uskoa.




Paljonko Saksan natseille ja Venäjän kommunisteille tuli kustannuksia siitä vainosta, jonka he omilla tahoillaan ja varsin modernin teknologian avulla järjestivät? Miten siis heidän tuottavuusohjelmansa onnistui? Etsivä toivoo löytävänsä kaikki tilitapahtumat.

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Valoa pimeyteen ("Fiat lux")

"Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli" (1. Moos. 1:3). Jumala olisi periaatteessa voinut tyytyä olemattomuuteen, kosmiseen pimeyteen. Mutta hän tahtoi antaa roolin valollekin (vrt. 'Lucifer', valontuoja). Meidän ihmisten sopii ylistää Jumalaa eli Mister Sebaotia ja sankari-insinöörejä siitä, että interaktiivisesta laatuajasta on vihdoin tullut täyttä totta; maanpäällinen paratiisi on valmis; työ tosin kesti niin kauan, että meno yhteen aikaan vaikutti saatanan juonelta; liian monilla lajitovereilla pääsivät hermot palamaan. Iloitkaamme siitä, että saadaan elää tätä voiton päivää.



Oppineet miehet ja nyt naisetkin ovat muuten valistaneet meitä taviksia, ettei keskiaika, meitä moderneja taviksia oudoksuttavasta alkukantaisuudestaan ja virikeköyhyydestään huolimatta, ollut aivan sysimustaa aikaa. Mm. polttoroviot toivat ankeassa pimeydessä vaeltaville ihmislapsille elämyksellistä valoa; naiivit ihmiset pakotettiin kuriin ja herran nuhteeseen; he saivat tuta, mikä paha heitä odotti jo täällä ajassa, saati sitten haudan takana, elleivät he uskoneet Mister Sebaotiin niin, kuin kirkko käski.



Arvojen hierarkiassa raha näyttää silloin keskiajalla olleen tärkein. Tuntuuko tutulta? - Avaan nyt hieman viranomaistiedotetta, jonka Arnaud Assalit (Henry Charles Lean mukaan) tunnollisesti laati neljän kerettiläisen polton aiheuttamista kustannuksista. Visuaalinen, auditiivinen ja odorinen (sanasta odor) elämys koettiin kirkon strategian ja mission mukaisesti Carcassonnessa 24.4. 1323. Luulisin, että Arnaud Assalit oli hyvin "cool", liikemiesmäisyytensä ansiosta sympaattinen mies, jollaisia keski- ja uudenkin ajan rahastava kirkko on kipeästi tarvinnut ja ties mistä aina palvelukseensa pestannut. Tässä Dominus A. A:n asiallinen raportti keskiajalta, jota on aiheettomasti pidetty pimeämpänä kuin se olikaan:

Iso polttopuu 55 solia 6 denaaria

Viininoksat 21 solia 3 denaaria

Oljet 2 solia 6 denaaria

Paalut (4 kpl) 10 solia 9 denaaria

Kiinnitysköydet 4 solia 7 denaaria

Teloittajan kulukorvaus 80 solia (4 x 20 s.)


_____________________________________

Summa: 8 puntaa 14 solia 7 denaaria

(Assalitin ja Lean mukaan)




Sen verran rahaa paloi kerettiläiskoplan polttojuhlassa tai -murhassa Carcassonnessa 24. huhtikuuta 1323. Paljonko siitä tulee pro persona? Rahasta viis! Työ tehtiin niin hyvin, ettei noista poltetuista jäänyt mitään konkreettista jäljelle. Heistä tuli kuolleina pelkkiä nollia (latinaksi: nugae). Vixerunt; nunc autem nugae sunt. Onneksi he sentään elävät statistiikassa; ja se riittää mainiosti.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Antikristus Konstanzissa (ihmiskunnan tähtihetkiä)

Muuan tavis eli "Das Manin" singulaarinen edustaja letkautti äsken kuulteni, että Jan Hus ja tämän oppilapsi Jeronimus Prahalainen kärysivät (niin!) Konstanzin kirkolliskokouksessa harhaopeista; siksi kumpikin poltettiin roviolla. Mikäpä siinä. Toki harhaoppisuuden, heresian, voi rinnastaa dopingiin, jos kohta tästä sikiää moraalisia ongelmia. En kajoa niihin nyt sen kummemmin. Moraali on "out". Kysyn vain retorisesti, miksi ne Lahden 2001 petolliset suomalaishiihtäjät pääsivät kuin koira veräjästä - ja se Kaisakin, kahdesti sulkansa käräyttänyt, saa vapaasti katsella juhannuskokkoa, tarvitsematta pelätä, että hänet siinä uhrataan sovitukseksi Mister Sebaotille eli Antikristukselle. Retoriseen kysymykseen ei tule vastata. Mutta jos joku ei pidä kysymystä retorisena, vastatkoon kaikin mokomin.

Stefan Zweig on kirjoittanut ihmiskunnan tähtihetkistä samannimisessä teoksessaan, joka kuuluu suosikkeihini, vaikka haluan täydentää Zweigin luetteloa. Sillä Konstanzin kirkolliskokous onnistui itsensä Antikristuksen läsnä ollessa tuhoamaan näyttävästi & elämyksellisesti kaksi aikansa rohkeinta miestä, Jan Husin ja Jeronimuksen. Palaan Jeronimukseen tuonnempana, jos Kristus sen sallii, ja puhun tässä vain professori Husista, joka martyroituessaan lahjoitti juhlayleisölle, Antikristukselle ja ihmiskunnalle kaksi tähtihetkeä (mistä syystä minä olen valmis antamaan hänelle vertaisarvioinnissa viisi tähteä). Pro primo, teloittajat löivät Husin pääkallon tuusan nuusaksi. Pro secundo: He polttivat Husin sydämen vartaassa. Toki nämä kaksi aktia voidaan katsoa yhdeksi ja samaksi kirkolliseksi liturgiaksi. Ehkä joku konsultti olisi voinut ajoissa vaatia Husin sydämen syömistä, kun sellainen ei syystä tai toisesta tullut Antikristuksen mieleen. Vaikka kannibalismi jäikin puuttumaan, ei se suurenmoista tähtihetkeä nimeksikään himmennä. Totta tosiaan, kyllä siellä Konstanzissa vietettiin hienot polttojuhlat. Moni olisi myynyt isänsä ja äitinsä, jos vain olisi saanut armon olla paikalla, jossa oli niin mukavaa, niin intensiivistä, laatuaikaa!



Harhaoppisia eivät muuten olleet Hus ja Jeronimus (eikä myöskään postuumisti, siis jo kuolleena ruumiineen ja sieluineen poltettu Wycliffe) vaan heidän tuomarinsa eli Konstanzin ekumeeninen kirkolliskokous, jossa Antikristus vietti triumfia. Moraalisen voiton korjasivat Wycliffe, Hus ja Jeronimus. Ihmiskunta ja, kuten jo sanoin, Antikristus saivat tähtihetkensä. - Luulen, että suomalaiset ovat jo ajat sitten antaneet anteeksi Lahdessa 2001 ja sen jälkeen kärynneille hiihtäjilleen, koska nämä ovat kumminkin siunanneet kansaa lukuisin mitalein ja tähtihetkin. Ja vaikka Saatana hyppiikin taas riemusta, niin mitä sitten?