Pyhä inkvisitio ansaitsee kai hatun noston siksi, että se tuottavuusohjelmaansa vedoten saneerasi keski- ja uudella ajalla ihmisiä katolisen eli universaalisen kirkon helmoista. Kuten jo sanoin, Carcassonnen inkvisitiolle aiheutui kuluja, kun se poltti elävältä neljä harhaoppista niin sanoakseni näiden itsensä hautajaisissa 24.4. 1323. Arnaud Assalitin erittelyn mukaan poistotoimitus maksoi vähän yli kaksi naulaa / kpl. Inkvisitio passitti tuomitut, ilman ruumisarkkuja ja ilman arkunnauloja, liekkien nuoltaviksi ja sitten joko Mister Sebaotin tai Kristuksen tykö - tai jos helvettiä ja taivasta ei ole, ikuiseen tyhjyyteen, nirvanaan. Tai sanoisinko, että ihmispolot pääsivät onnekseen pois tästä "eksistentialistisen" murheen laaksosta?
Älköön kukaan pahoitelko inkvisition poliisi-, oikeusprosessi- ja polttojuhlista ja muista spektaakkeleista itselleen kirjaamia menoeriä. Näet jo keskiajan inkvisio toimi tulosvastuun ja markkinahenkisyyden periaatteella. Se nettosi kirkkaasti toiminastaan, saldo komeasti plussalla, hyvänen aika, kuten Henry Charles Lea ja muut ovat osoittaneet. Inkvisitio takavarikoi mitä ahkerimmin tuomitsemiensa ihmisten omaisuutta. Maksumiehiksi ja kaiketi mieron tielle tai vankilaan tai ties minne joutuivat usein tuomittujen virtuaalisesti syyttömät sukulaiset. Inkvisition taloudellinen valta ulottui jopa haudan taakse. Kun joku paljastui kuoltuaan kerettiläiseksi esim. naapurien ilmiannon ja sitä seuraavan prosessin kauniiksi lopuksi, asianosaisen mahdollinen omaisuus mitattiin ulos. Inkvisitio kaipasi kipeästi syyllisiä ja heidän rahojaan; ja aiheuttamalla kipua, kärsimystä ja kuolemaa se piti osaltaan pystyssä kirkkoa ja kirkon monopolisoimaa, niin sanottua totuutta, oikeaa uskoa.
Paljonko Saksan natseille ja Venäjän kommunisteille tuli kustannuksia siitä vainosta, jonka he omilla tahoillaan ja varsin modernin teknologian avulla järjestivät? Miten siis heidän tuottavuusohjelmansa onnistui? Etsivä toivoo löytävänsä kaikki tilitapahtumat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti