Filosofian kurjuudesta (pakina)

Palaan Thaleen eksistentialismiin. Mies väitti, ettei elo millään muotoa eroa kuolemasta. Asiakas-oppija pamautti, miksei Thales siltä seisomalta tappanut itseään. Filosofi läksytti kysyjää: "Minähän sanoin jo, että elämä ja kuolema ovat yksi ja sama asia." Kireäksi meni tunnelma.

Todella kurjaa, ettei Thales avannut konseptiaan elämän ja kuoleman samuudesta. Oppilasrukka sai pahan mielen, joskaan ei ehkä tehnyt mitään sen pahempaa itselleen; mutta jos teki, pyydämme anteeksi Thaleen puolesta. Sympatiamme ovat asiakas-oppijan puolella, sillä asiakas on aina oikeassa, kuten konsultit evästävät palveluntarjoajia. Elämä on usein kurjaa, kun eväät puuttuvat tai eivät riitä. Tarvitaan lisää konsultteja.

Thales-raukan olisi pitänyt käydä Miletoksen korkean yliopiston opetuksen laadun tukipilarivarmistusyksikön räätälöimä konsulttikurssi. Vain siten hän olisi totisesti kyennyt (ikiaikain haasteiden mukaisesti) "kehittämään oman toimintansa rakenteita" asiakaslähtöiseen suuntaan [ilmaistaksemme asian modernilla konsulttikielellä]. Thales olisi saanut opiskella myös power-pointin hienoudet, sikäli kuin moinen oli mahdollista noissa, jo varsin edistyneissä oloissa. Joonialaiset olivat eteviä alalla kuin alalla, etenkin insinööritaidoissa.

Filosofeissa on taipumusta hybrikseen. Se pitäisi jotenkin de-evolvoida eli "kehittää alas" asiakaslähtöiselle pinnalle. Eihän oppimisesta muuten mitään tule.

Jos Thales olisi toisten tavoin käynyt kurssit harjoituksineen, hän olisi havainnollisesti näyttänyt visuaaliselle asiakas-oppijalleen ns. elämän ja kuoleman luonnonhistoriallisen prosessuaalisuuden. Muitakin perusteluja Thales olisi saattanut leväyttää esille. Miksi ei? Laitan tähän pari huonoa kehityskeskustelua varten:

Filosofi olisi voinut huomauttaa, että hän tahtoi niin sanotusti elää vielä, kun hän kykeni tekemään luonnon tutkimusta miletolaisten ja koko maailman hyväksi. Haadeksessa moinen palveleva tutkimus ei kenties olisi mahdollista. Ja Maa tarjosi lujan perustan mm. astronomiselle tähtäilylle, vai mitä?

Thales katsoi, että luonto kaikkinensa koostuu "vain" vedestä ja vedellisistä prosesseista ja projekteista. Siksi 'elämästä' ja 'kuolemasta' ei sovi numeroa tehdä. Humanisti tekee siitä ongelman ja on siksi ongelma itselleen ja monessa tapauksessa toisille, pahimmassa tapauksessa jopa "das Manille".

Filosofi ennustaa

Thales opiskelee Egyptissä ja asettuu Joonian Miletokseen. Siellä hän aloittaa Euroopan filosofian, kuten myös (tieteellisen) geometrian. Tarkoitus ei suinkaan ole vain luonnon, elämän ja historian (hermeneuttinen) ymmärtäminen. Thaleen tutkimus palvelee käytäntöä, kuten merenkulkua sekä viinin- ja oliiviöljyn tuotantoa. Kaiken elollisen Thales katsoo saavan alkunsa ja koostuvan yhdestä luonnonprinsiipistä l. -substanssista, nimittäin vedestä. Kuivuus piinaa Jooniaa n.v. 600 eaa. Niin Thales päättelee, että elämän ehto on vesi. Aristoteles kehuu Thalesta. Tämä olisi esittänyt ensimmäisen puhtaasti filosofisen maailmankatsomuksen. Aristoteles kai liioittelee, ellei "puhtaasti filosofinen" ole jotakuinkin samaa kuin käytäntö ja "elävä elämä". Ainakin läheltä pitää. Siltä tuntuu.

Thaleen kerrotaan eräällä luennollaan väittäneen, ettei elämä eroa kuolemasta. Tähtisilmäinen oppilas kysyi: "Mikset sitten kuole? Siihen lausui Thales: "Johan minä sen sanoin, että ne ovat yksi ja sama asia." Siinä tuli siivu elävää dialogia. Kirkasotsainen oppilas oli muuten loogisesti katsoen yhtä oikeassa kuin opettajansa. Jos elämä ja kuolema eivät toisistaan eroa, on samantekevää, jatkaako elämää vai päättääkö päivänsä. Sanoisin, että mukavuus- ja muut käytännön asiat toistaiseksi puoltavat elon jatkamista.

Thales kieltäytyy tekemästä itsemurhaa. Sen sijaan hän keskittyy tutkimaan luontoa. Hänelle käy, kuten käy paljon myöhemmin Tyko Brahelle, jos tarinat ovat tosia. Thales putoaa kuoppaan, kun hänen silmänsä kiertävät tähtien tarhoja. Niin joku maan matonen Thalesta moittii (ja Tyko Brahea).

Thales osoittautuu jonkinmoiseksi eksistentialistiksi. Joku voisi huomauttaa minun syyttä suotta laajentavan eksistentialismin käsitettä, koska eksistentialismi rajoittuu moderniteettiin (viimeisen parin vuosisadan aikaan). Mikäpä siinä, mutta eksistentialismiksi kelpaa esim. Intian ikivanha ja uudempi elämänfilosofia - ja vanhassa Kreikassa Platon luolavertauksineen, sitten stoalaisuus, edelleen uusplatonismi ja kristinusko. Voisimme tosin ajatella, että vasta moderniteetissa elämästä on tullut tosi vaikea ongelma, kuten on tainnut tulla, mutta mitäpä siitä nyt sen enempää. Olkoon.


Ainakin tiedettä Thales edustaa. Hän on nelissä kymmenissä, kun hän ennustaa auringonpimennyksen. Se todella tapahtuu 585/4 eaa. Teko ei vie Thalesta vaikeuksiin. Maine vaan kasvaa. Thales listataan Kreikan Seitsemän viisaan joukkoon.


Filosofin maailmankuva ja -katsomus on silti voinut olla vain puoleksi tieteellinen. Ehkä hän tosiaan opetti, että henkiolennot ('daimones') täyttävät kaiken luonnon. "Koko luonto on täynnä daimoneja." Hän sanoi kai myös, että magneetillakin on sielu. Eikö Aristoteles uskonut jumalaan ja edustanut siksi edes puoliksi maagillis-uskonnollista maailmankuvaa?



***

Hyppään nyt pari vuosituhatta eteenpäin. Onko järki kenties vahvistanut asemaansa? Siltä ei näytä, eikä voikaan näyttää, kun kristinusko ja kirkko-instituutio hallitsevat. Ja tuskinpa järki niin vahvoilla edes nykyään on, vaikka Kristuksen uskolla huonosti menee.

Renessanssiajan Euroopassa joillekuille filosofi-profeetoille kävi kehnosti. Girolamo Cardano, nero matemaatikoksi, laati Jeesuksen horoskoopin. Siitä hyvästä hän joutui inkvisition kynsiin. Cardano, jonka elämä oli alkanut ja kulunut tosi surkeissa taivaanmerkeissä, ennusti oman kuolemansa. Kun "dead line" tuli Cardanon eteen, hän tyhjensi myrkkymaljan ja toteutti oman ennustuksensa.

Filosofin kohtalo riippuu siitä, mitkä olot ovat ja mitä tai ke(i)tä ennustus koskee. Hänen ei välttämättä käy kuinkaan. Toisaalta voi huonosti käydä - miten sen nyt ottaa - jos turhamaisuus ajaa viisaan toteuttamaan ennustuksen, joka koskee häntä itseään.