Heikoin lenkki

Morsian jätti maajussin syyslehdillä soittelemaan ja lähti rallitähden mukaan. Kolmiodraaman heikoimmaksi lenkiksi paljastui maajussi itse, joka (varsin kunniakkaasti) hävisi elämänsä ottelun pistein 3-5. Niin vain pääsi käymään; sellaista elämä on. 'Virtuaalinen morsian' ei tarkoita aktuaalista aviovaimoa. Elämä itse antaa moderniteetissa selvästi paremman lähtöruudun ralli- kuin traktori- saati hevosmiehelle, kun kaksi urosta taistelee geeniensä levittämiseksi naaraan suosiosta. Kunnon urho, kuten rallitähti, peittoaa mennen tullen maatiaisjussin eli siis "Das Manin", taviksen, vaikka - kukapa tietää - molemmat miehet saattavat paljastua "Das Manin" partikulaarisiksi representaatioiksi siinä missä morsiankin. Koko juttu on loputtoman banaali. Vulgaarit arvot hallitsevat mediaa siksi, että media on leimallisesti vulgaaria, rahvaanomaista, "demokraattista". Tarjotaan sitä, mitä tilataan, ja ellei heti tilata, niin pian tilataan, kun tavara ensin tuotteistetaan. Ihminen, siis "das Man" on virtuaalinen tuote siinä missä kaikki muukin (mikä on olemassa ja mikä syntyy häntä varten). "Kansa haluaa tulla petetyksi; petettäköön sitä siis." - Vulgus vult decipi; ergo decipiatur."

Maajussilta viedään morsian

Morsiamen ryöstö on siis fakta. Joku huippuetevä bioroskakuski vei maajussilta tytön. Suomen kansa eli "das Man" on tohkeissaan, ellei shokin vallassa. Tästä puhutaan pitkään. Luin lööpistä tänään (8.10.) sen minkä muutkin. Kamalaahan se on, mutta riippuu, kenen kannalta asiaa katsoo. Voi myös sanoa, että tämä on ihana tapaus, peräti tervetullut onnenpotku arkea virkistämään. Vahingoniloakin saattavat "das Manin" pahansuovat edustajat tuntea. Sekin käy, jos silmät siitä kirkastuvat. - Jos Jumala on olemassa, pitää laskea kylmästi sen mahdollisuuden varaan, että neito jätti maajussin Taivaan Tahdosta, missä tapauksessa tämänkertainen maajussi voi joutua kokemaan vielä muitakin menetyksiä Jobin tavoin; niihin voi varautua paneutumalla iltojen tästä vielä pidetessä Jobin kirjaan. Se kuuluu Vanhaan Testamenttiin. Visio ja strategia ovat tarpeen, ja niistä voi missionkin kehittää. Ja vielä: jos kristittyjen jumalaa ei ole olemassa, mutta kreikkalaisten pakanoiden jumalia on olemassa koko olympolainen kavalkadi, niin rallitähden matkaan lähtenyt sorea neito varokoon jumalten kateutta.... - Rytminen liike taitaa hallita elämää, ellen erehdy.

Kutsuttakoon bioroskakuskia "das Manin" käyttämällä termillä rallitähdeksi; sellainen mies kun on kansallissankari; poliitikot ovat itsekin "das Manin" täysverisiä, partikulaarisia representaatioita; he kannustavat "tavista" eli matti ja maija meikäläistä palvomaan urheilijoita ja heidän siippojaan. Valtio budjetoi urheilua hyvin avokätisesti. Se tyttö, joka hylkäsi (epä)romanttisen maalaiselämän, panosti imagonsa korotukseen. Hyvä niin! Ja kun hän sitten aikanaan luonnon pakosta rupsahtaa, hän idioottivarmasti pääsee tekemään isolla rahalla kasvojenkohotusleikkauksen kirurgisesti. Maajussin puolisona se kai jäisi tekemättä, elllei sitten sattuisi farmille lottovoittoa siunautumaan.

Moraalisesti katsoen, tyttö taikka nainen saa lähteä kenen "das Manin" mukaan tahansa ja milloin tahansa ja miten tahansa; sehän on eksistentialistinen valinta ollut, yksi niistä ja tärkeimmästä päästä vielä. Tasa-arvon korkeata periaatetta pitää kunnioittaa. Ja onhan se nyt toista elämä rallikuskin kainalossa ja bensaa suonissa ja rahaa pankissa kuin maalla kituuttaminen, työtä yötä päivää, kädet rakoilla seuraavat viisikymmentä (50) vuotta. Ja ne aamu- ja iltalypsyt. Hoh-hoijaa. Mitäpä sitä valittamaan, kun onni potkaisi. Tyttö antoi rallitähdelle täydet 5/5 ja toisin päin. Maajussi oli saanut tytöltä eli potentiaaliselta emännältä ja pirttihirmulta vain 3/5. Ei se nykymenossa riitä. Mutta maajussi saanee pian uuden morsiamen, jolle vaatimattomuus on korkein hyve. Sitten taas elämä maalla hymyilee ja on hauska lypsylle mennä.

Muutoin tämä maajussibuumi osoittaa, miten kansaa / "das Mania" viedään eikä meinata. Tyhmää lie Suomen(kin)kansa, vaikka "demokraattisten" arvojen vallitessa tätä ei oikein saisi sanoa. Miksi muuten tällaisesta asiasta tehdään numero?

Meno on vulgaaria, mutta se kuuluu asiaan. Ei ole vaihtoehtoa, kun kansaa ei voi paremmaksi vaihtaa. - Ainoa vaihtoehto on se, että karannut morsian huomaa tehneensä väärän valinnan ja palaa katuvaisena maajussinsa luokse elämään aitoa, luonnonmukaista elämää maaseudun syvään rauhaan, jossa ei tarvi paljon puhua eikä pukahtaa. Mutta ei näin nyt pääse käymään. On asioita, joita tapahtuu vain ikivanhassa Suomi-Filmin elokuvassa.

"Das Man" toivoo nyt, että juttu jotenkin jatkuisi, sama se, miten. Mutta jos se nyt on siinä, "das Man" saa uuden jutun. Aina se jostakin kehitetään, ellei lööppejä kielletä. Miten olisi yhteiskunta ilman minkäänlaista kaupallista mainontaa? Miten suu pantaisiin, jos olisi vain poliittisia banderolleja ja yksipuoluejärjestelmä ja äänestyspakko? Sanoisin, että "das Man" hyväksyisi senkin, niinkuin venäläiset aikanaan hyväksyivät de facto / de jure neuvostojärjestelmän.

Läpinäkyvyys eli transparenssi on moderni hyve. Filosofi Hanna Arendt suri sitä, että raja yksityisen ja julkisen elämän väliltä oli katoamassa tai jo kadonnut. Kaikkien ihmisten tulisi paljastaa kaikki omaan ns. yksityiseen elämänpiiriinsä kuuluvat asiat. Katsokaa internetin keskustelupalstoja. Lukekaa blogeja. Myös televisio on läpikotaisin "dasmanisoitunut". Hömppää tulee joka tuutista ja vieläpä uusintoina. Raha lienee vähissä; siinäkin yksi selitys. Tehdään minibudjetilla hömppää ja uusitaan sitä samaa. Ja eri ohjelmat vastaavat sisällöllisesti toisiaan, kun "das Man" hallitsee. Filosofi Ortegan mukaan sitä sopii hyvinkin kutsua vulgarismiksi.

Vahti kulkukoiran haudalla

Vieras mies (A) löytää Kreikasta koiran (B) valppaana haudalta.



A. Terve! Sanohan, kenen hautaa noin seisten vahdit, koira hyvä?

B. No koiran hautaa, kenenpä muunkaan.

A. Kuka se koira oli miehiään?

B. Diogenes.

A. Ja mistäpäin?

B. Alkujaan Sinopesta.

A. Siis se mies, joka ruukussa asui ja etsi ihmistä lyhty kädessään keskellä kirkasta päivää. Eikä löytää tainnut.Uskoiko edes löytävänsä? Tai ehkäpä kuitenkin uskoi.

B. Totta tosiaan, ruukussa asusti Diogenes. Ja kun se koira,
siis filosofi, kuoli, Zeus antoi taivaan tähdet hänen kodikseen.

Kiven alle ruumis jäi. Sielu loistaa taivaalla. Katsohan,
kun ilta joutuu Hellaan maahan. Sitten tiedät, ihminen.

A. Siinäpä kelpo mies. Täydet pisteet Sinäkin saat.
Olet, totta vie, viiden pisteen koira (5/5).

B. Hau viidesti Sinulle, turisti parhaasta päästä. Jää hyvästi.

Luonto vaatii minua keskittymään tehtävääni.
Menehän jo siitä, ole niin hyvä. Ilta tulee, sitten yö.

Vaikka miten väsyttää, mä vain koiranunta nukkua saan.

Muistapa se, nuori mies, jos koirien luonnon tunnet, ettet meitä unohtaisi,

missä meitä nähnetkin

elämäsi taipaleella, niin kaukana

Hesperian mailla tai Afrikassa tai Syyriassa tai Kilikian Tarsoksessa,

jonne mun mieleni palaa.

Et meitä unohtaa saa. Älä ainakaan kepillä uhkaa,

kun meistä joku haukahtaa,

sillä se tervehdys on.

Kuuntele koirain kutsua.

**

Vieras menee menojaan. Jo kohta taivaan kannella
tuikkivat ikuiset tähdet, niin kuin Koira ja Venus.

Niistä kai Venus lie kauniimpi nähdä.

Sitä ei Koira muuksi muuta,ei sitten millään, Koira, "esteettisesti epäpätevä", niinkuin hienot ihmiset sitä lakkaamatta herjaavat, ajavat luotaan, kiviä jälkeen viskoen.Vain sisältä on kaunis kulkukoira. Miten kapista turkkia kehua voisi, jos rehellisiä ollaan, niinkuin tähänkin saakka?

**

Hetaira, seksiterapeutti Lais, eli "das Manin" kielenkäytössä huora lepää romanttisesti Diogeneen lähettyvillä. Se minua vain tässä vaivaa, mihin kulkukoira eli Diogenes tarvitsee sen kummemmin hautaa kuin vahtiakaan. Siksi päädyn esittämään em. muinaisrunosta Levyraadille vain kahta tähteä (**) eli pisteinä 2/5. Mutta onhan sekin jotakin, piskille asteriskeja kaksittain. Ja jos katsotaan, että hyvä kulkukoira on muiston arvoinen, voidaan pisteytystä ehkä vielä nostaa. Muistutan siitä faktasta, että kurtisaani Lais tuotti silkkaa iloa miehille, kun vaimot kotona levätä saivat; toisaalta moni nainen tunsi vetoa Diogeneen perään; naiset ovat lähempänä kuin miehet luonnon perusfunktiota, ja Diogenes puhui paluusta luontoon ja panemisesta toimeksi luonnon ehdoilla. Kaikki miehet ovat aina antaneet Lais-huoralle viisi tähteä, minkä voi nykyisin sanoa huoleti ääneen jopa naisseurassa, koska "das Manin" naiselliset representaatiot eivät muuta voi kuin tunnustaa tosiasiat, vaikka kipeää tekeekin. "Das Man" on heille kertonut sukupuolivietistä, joka tuntuu kuin jano ja nälkä, joka vaatimuksiaan alati esittää Uranoksen ja Gaian tyttärille niin, että he sen nahoisaan tuntevat. Ja koiratkin kiiman tuntevat. Ei niillä estoja ole eikä pidä ollakaan, kuten saarnaa Diogenes.

Lais on aina ollut miehille kaikki kaikessa. Mutta niin miehet kuin naisetkin olisivat silloin Aleksanteri Suuren aikana selvinneet hyvin ilman Diogenestakin, olkoonkin että keskustelun laineet vellovat korkeina ja väki kuumana käy. Onneksi Peregrinus Proteus poltti itsensä Olympiassa anno 165 post Christum natum. Niin radikaaliin tekoon ei Sinopen Diogenes pystynyt, eikä hänen tarvinnutkaan pystyä. Sen näyttävämmin kuin polttamalla itsensä elämysohjelmassa "das Mania" varten ei filosofi voi luontoon eli Isä-Eetteriin palata. Katson jo aiemmin perustelleeni, miksi Peregrinukselle tulee postuumistikin antaa huippupisteet. Siinä meillä on ainut mies, joka yltää Laisin ja toisen terapeutin, nimittäin Aspasian tasolle. Ja myös Diotima tulee mainita. Diotima merkitsi Sokrateelle sitä, mitä Aspasia Perikleelle. Diotima ja Aspasia olivat filosofisesti sivistyneitä seksiterapeutteja, ja niin taisi olla myös Lais. Häntä(kään) ei saisi nimittää halvetavasti huoraksi tässä blogitekstissä, ellen joutuisi käyttämään aika ajoin "das Manin" termejä. Pahaa tekee. Mutta "das Man" hallitsee nykymenoa niin rautaisin kourin, ettei hänelle mitään voi. Yliopistonkin hän on saanut valtaansa. "Das Man" näköjään oppii nimittämään naista huoraksi jo äidinmaitonsa vastikkeessa, kuten tuntemani koulunopettajat ovat sanoneet. Se nyt siitä sitten. Minulla on ollut puheena kunnon mies, neljän tähden Diogenes, Zeun poika. Se on kohta siinä.

'Kyynikko' tulee kreikan koiraa tarkoittavasta sanasta (kyon, mon. kynes). Diogenes on kyynikkofilosofina tunnetumpi kuin miltei 500 vuotta myöhemmin elänyt ja polttoitsemurhaan komeasti päätynyt Peregrinus Proteus, josta olen toisaalla kertonut. Diogenes ei asunut tynnyrissä (kuten "das Man" filosofian laitoksella juttelee) vaan viiniruukussa, vaikka "das Man" tuskin uskoo, miten ihminen sopii ruukkuun ja miten ruukku sopii "das Manin" arvolle. Miksei viiniruukku muka sovi? Ei siihen hukkua tarvitse. Vinoilu pois ja heti, tai laitan poltergeistin! Diogeneelta oli paheksuen kysytty, eikö hän yhtään välittänyt isänmaastaan (kr. patrís, lat. patria). Filosofi reagoi nostamalla kätensä tähtitaivasta kohden. Maailmojen kansalaiseksi hän sanoi itseään, päästen pidemmälle kuin stoalaiset, jotka ovat parhaassa tapauksessa yltäneet vain tämän yhden ihmisten maailman kansalaisiksi, kosmopoliiteiksi, mutta alentuneet usein palvelemaan ja palvomaan poliittista valtaa, uudella ajalla tuhoisia nationalistisia projekteja. Jokunen, merkityksetön poikkeus mahtuu joukkoon.

Filosofeista ylensäkin on tullut akateemisia, politikkkoja kumartelevia virkamiehiä eli siis "das Manin" partikulaarisia edustajia. Jokainen "das Man" on kuuliainen hallintoalamainen; hän lähtee mielellään vaikka Pahan eli Herra Sebaotin palvelukseen, kuten natsismin ja stalinismin ja sen sellaisen kokemukset vakuuttavasti osoittavat; luonnollisesti ja luontonsa mukaisesti "das Man" sulkee silmänsä historian "ikäviltä" puolilta eli omalta itseltään. Se ei tiedä hyvää jatkossakaan. Kuinka se voisikaan? Katastrofeja on tiedossa, paljon pahempia kuin on ennen koettu. Syynä on "das Man" itse ja hänen teknologiansa, johon "das Man" on sitoutunut, kahliutunut siten, kuin se tietämätön popula Platonin luolan seinään, eikä hän seurauksia osaa ajatella. Jos osaisi, hän ei olisi "das Man." Teoriassa mutta kaiketi vain teoriassa hän voisi tiedostaa, kuka hän on ja mitä on tulossa, ellei hän kadu tähänastisia aktuaalisia tekoja ja pysäytä nykyisiä projektejaan. Koetan ajatella "optimistisesti".

Opettelen jossakin vaiheessa, jos luonto suo, latomaan kreikan kirjaimia Diogeneen ja Peregrinuksen kunniaksi ja ikäänkuin "das Manin" sivistämiseksi, sikäli kuin "das Mania" edes voi sivistää. Sivistys on kreikaksi paideia. Latinassa paideiaa vastaa lähinnä humanitas, saksassa Bildung. Oman kokemukseni nojalla sivistys ikävystyttää (elämyshakuista) "das Mania". Kreikan ja latinan kielet ja kieliopit ovat hänelle myrkkyä; hän hyväksyy vain modernin, sosiaalisen eli small talk -kommunikaation, jota hän jostakin kumman syystä kutsuu sosiaaliseksi kieliopiksi. Se vasta kivaa kuuluu olevan siksi, että kirjat heitetään menemään. Mitähän Diogenes ja Peregrinus olisivat moisesta menosta sanoneet? Kumpikin opetti paluuta luontoon. Mutta mitä on luonto?

"Das Man" ja elinaikaodote

Eksistentialismi on tämän ajan uskonto, sanoisin, jo miltei hyvästijättö kristinuskolle, sen viimeisin, ja todennäköisesti viimeinen vaihe. Jumalaa ei kertakaikkiaan tarvita. Rukoilu olisi samaa kuin puhua seinille, kuten Herakleitos sanoi. "Jumala" sopii yksilöterapiaan sikäli, kuin terapeutti sen hyväksi näkee kehityskeskustelussaan terapoitavan ('parannettavan') kanssa.

Herra "Das Man" voi nyt katsoa itse Netistä, milloin Kuolema hänet nykymenolla korjaa. Syöttäköön hän tietonsa tai sitten ei. Hän tekee eksistentialistisen valintansa. Jopa valitsematta jättäminen tarkoittaa valintaa, ja nimenomaan arvovalintaa (sanoisin taas positivisteja vastaan). Biokoneen elämä on heideggerilaisittain "kuolemaa kohti olemista". Dies nobis sunt enumerati. "Päivämme ovat luetut." Mikä latteus ja tyhjänpäiväsyys, platitudo & truismus!

Mitä ihminen voi tehdä itsensä kanssa, itselleen, jäljellä olevana, hänelle tilastollisesti luvattuna aikana? - Turismi lupaa ja myös antaa elämyksiä. Toivotan "siunausta" matkoille. On periaatteessa mahdollista, että "Das Man" ottaa itseään niskasta ja "kehittyy" ulos arkipäiväisestä olemassaolostaan ("Dasein") eli Platonin luolan kahleista riippumatta yhtään siitä, mitä tilasto, eli siis akateeminen "Das Man" hänelle, eli "Das Manin" rivi-representaatiolle eli "tavikselle" tässä ajassa lupaa. No, jää nähtäväksi, sikäli kuin kukaan sitä voi koskaan nähdä, miten moni "tavis" ("das Man") luopuu modernista menosta ja siirtyy Mahaviran ja Peregrinuksen linjalle.

Yksinäinen vs. interaktiivinen polttoitsemurha

Feeniks ja Savon heeros polttivat soolona itsensä. "Vain" luonto heitä katseli, luonto eli Maa ja korkea Taivas. Aurinko paistoi Foinikian ja Savon korpiin, etten sanoisi risukasoihin. Elämysmatkojen järjestäjät eivät saaneet kumpaankaan paikkaan yhtään visuaalista asiakas-oppijaa. Kommunikaatio puuttui; kaapelit olivat jääneet vetämättä; harakoille meni upea valoelämys. Tekijät onnistuivat itse teossa sataprosenttisesti. He tahtoivat mennä yksin tuleen. Hyvä niin, jos kokemusta ei tarvitse interaktiivisesti ja transparentisti jakaa asiakkaille. Periaatteessa jok'ikinen olento on eksistentialistisesti oikeutettu yksinäisyyteen. Miten lienee käytännön laita? Jotkut haluavat elää ja kuolla yksin sikäli, kuin se heille sallitaan. Ja pitäähän se heille sallia, luulisin, ellei uutis- tai viihdearvo pääse absurdissa "reality-show'ssa" edelle ajamaan.

Miksi kummassa kokemus oikeastaan tulisi jakaa? Eikö kokemus menetä ihmeellisyytensä, jos se aina tuotteistetaan, jaetaan ja levitetään? Mutta jotenkin kaiken pitäisi olla yhteistä ja yleistä, "näkyä läpi", olla "transparenttia". Yksityisen ja yleisen välinen raja näkyy olevan katoamassa, ellei se ole jo tyystin kadonnut. Internetin keskustelupalstat, sinne viedyt ja sieltä luettavat intiimit tunnustukset ja paljastukset ja, totta vie, blogit kertovat paljon ajasta ja sen hengestä ja ihmisestä ("das Man"). Useimmat halunnevat jakaa kaikki kokemuksensa toisten ja jopa nimettömien toisten kanssa; he ovat sosiaalisia olentoja eli "das Manin" representaatoita, edustajia. Pelkäänpä, että jopa monet, ns. filosofit kuuluvat samaan joukkoon; pyyde- eli himosielu hallitsee, ei järki, jonka merkitystä Platon yliarvioi sen kokemuksen nojalla, joka meille on ihmisen historiasta kertynyt. Anonyymi ihmisyys, "das Man" voi hyvin samalla, kun kovin monella ihmisellä menee oikeastaan, "aktuaalisesti", vähemmän hyvin. Niin on ennenkin ollut.

Minusta kukin saa periaatteessa tehdä ruumiilleen ja sielulleen mitä lystää. Grillatkoon hän ruumiinsa vaikka omassa krematoriossa, jos hän ei samalla, tai edes oheisvahinkona, käräytä eetteriin muita; älköön polttomestari sitten todellakaan aiheuttako traumoja toisille. Polttoitsemurhakandidaatin tulee tarkoin painaa mieleensä päästörajat, minimoida savustus. Polttoitsemurha tarvinnee siveellisen (eettisen) normiston. Perinteisen heeroksen moraali saattaa ajautua konfliktiin ekoihmisen tiedostavan moraalin kanssa...

Asiassa on näet puoli jos toinenkin. Tuomitsen polttomurhan. Se on siveetön teko. Viattomia menehtyy ja muutakin vahinkoa tulee ja rahaa palaa kuin roskaa, kun bio- ja muuta roinaa korjataan. Ekologisesti kestävä ja moraalisesti justifioitu polttoitsemurha tehdään joko 1) ypöyksin tai, tiettyjen ehtojen täyttyessä, 2) laajassa julkisuudessa. - Polttoitsemurhaa ei oikopäätä, tapausta tutkimatta, saa leimata poliittiseksi; teko voi olla eksistentialistinen ratkaisu, jopa "kehitystehtävä" käyttääkseni niiden kehityspsykologien termiä, jotka itsekin ajautuvat kehityskriiseihin ja ratkaisevat ongelmansa, miten parhaaksi näkevät.

Ajatelkaamme polttoitsemurhaa (epä)sosiaalisena tapauksena. Feeniksin tekoa ja Savon Peregrinuksen yhtä uljasta tekoa mahdollisesti kritisoidaan opetusteknologisissa palavereissa asiakkaita pahan kerran passivoivaksi, se tahtoo sanoa: lähettäjäkeskeiseksi. Vai miten se menee? Voi, voi sentään, kun ei ole taaskaan päästy yhteistoiminnalliseen oppimiseen! Surkeita pisteytyksiä ovat Feeniks ja se uunituore Peregrinus saaneet asiakkailta ja heidän opetusteknologisilta politrukeiltaan. Poissaolijat niin muodoin kelpuutetaan pisteyttäjiksi (0 - 5). Siinä on uuden aikakauden skaala. Kouluarvosanat voi unohtaa.

Mitä opimme tästä? Emme kai vielä mitään sen kummempaa. Ypöyksin ei ehkä olekaan hyvä mennä polttoitsemurhaa tekemään, sikäli kuin teko LAIN vaatiessa pisteytetään opettamisen ja oppimisen portfolioihin. Se yleisö pitää koettaa haalia vaikka kiven alta interaktiivisen oppimisen ja siis korkean pistemäärän takaamiseksi aina yhtä uusia kehityskeskusteluja varten. Pitää olla dokumenttia kuin Venäjän rajalla.

Lähettäjäkeskeisyydestä on kai päästävä eroon, jotta sekä lähettäjät että asiakkaat oppivat vastavuoroisesti jotakin ja jotta molemminpuolinen luova oppimisympäristö rakentuu, kun liekit syövät ruumista ja heijastuvat niiden kasvoille, jotka vielä elävät. EXTREME-LAJINA polttoitsemurha toden totta sisältää niin paljon intensiteettiä, että nekin, jotka asettuvat sitä vain sporttisen välinpitämättömästi seuraamaan, tempautuvat vahvasti mukaan: he eläytyvät, tekevät, toimivat ja samastuvat. EXTREME-LAJIT jos mitkä ovat interaktiivisia. "Aktiivinen" katsoja polttaa itsensä pikemminkin Peregrinus Proteuksen kuin sen Savon Suuren Yksinäisen, saati sitten myytillisen Feeniksin tekstuaalisessa seurassa.

Peregrinus Proteuksen polttoitsemurha Olympialaisten yhteydessä Herran vuonna 165 täyttää interaktiivisuuden vaatimukset. Asiakkaat eivät suinkaan olleet passiivisia vastaanottajia. He olivat aktiivisesti mukana huoaten, supattaen, vapisten, huutaen ja hikoillen. Ja asiakkaista moni piti toinen toistaan kädestä. Kaunista oli sillä paikalla. Silloin oli meneillään havainnollinen, aktivoiva oppitunti TULESTA (pyr, ignis) sellaisena kosmisena prinsiippinä, jollaiseksi Efeson Herakleitos sen oli esittänyt.

Hyvä ettei tuli silloin 165 ryöstäytynyt valloilleen ja imaissut interaktiivisesti orientoituneita asiakas-oppijoita Peregrinuksen mukana eetteriin ja polttanut samalla poroksi Olympian lehtoa. Mutta niin ei käynyt. Olympian edestä saatiin interaktiivisesti valuttaa vettä ja kyyneliä vuoden 2007 elokuussa.

***

Minkä kirjoitin, sen kirjoitin retorisena harjoituksena. Oikeasti tuomitsen puhtaasti ekologisista syistä jokaisen polttoitsemurhan, tekipä sen sitten myytin paradigmaattisessa, siis "mallia" näyttävässä maailmassa Feeniks tai Herakles, tai aidossa historiassa Olympian / Savon Peregrinus tai ne kaikki muut, jotka noin ovat päivänsä päättäneet. Polttoitsemurha ei siinä mielessä yhtään eroa edukseen polttomurhasta, että molemmissa tapauksissa syyllistytään hapen ryöstökäyttöön. Ihminen pitää pääsääntöisesti haudata siihen maahan (humus), josta hän on tullut. Ihmisten velvollisuus on kaivaa käsin kuoppia toisilleen. Hautuumaiden kaivinkoneet pitää ekologisista syistä poistaa käytöstä.

Polttoöljyn käyttö itsemurhassa

Saatan tiedoksi, että siellä meilläpäin Savossa itsemurhan tehnyt mies turvautui 1) mottiin koivuhalkoja ja 2) polttoöljyyn, eikä todellakaan räjähtävästi syttyvään ja spektakulaarisesti roihuavaan bensiiniin. Hidas kai oli savolaismiehen kuolema kotitanhuvillaan; pitkitetty lähtönsä oli. Veljeni, metsäalalla toimiva Seppo arvioi, että savolaismiehen itsemurha lienee maksanut kaiken kaikkiaan 50-60 euroa, tuskin sen enempää. Hinta on sikäli ongelma, sikäli kuin se enää on kenellekään ongelma, että se mies poltti omia puitaan; ihmisen lämpökuolema tuli ehkä vielä paljon halvemmaksi, kuin kylmä markkina-arvo määrää. Ja mitä lasketaan halkojen pinoamisen ja öljyn valutuksen ajaksi ja hinnaksi? Kauanko suunnittelutyö kesti ja paljonko oli sen työn euroarvo? Se rohkea mies kiskoi itse tuohensa; eivätpähän päässeet torimyyjät häntä kusettamaan, sikäli kuin tuohia enää missään kaupataan.

Polttoöljy nostattaa paljon savua mutta on kirkkaasti edullisempaa kuin bensiini. En tiedä, haluaisiko "das Man" nähdä mieluummin "formula"-tyyppisen vauhtipalon kuin pitkän savustusprojektin, josta ei tahdo valmista tulla. Polttoöljyinen savu voi liiankin armeliaasti verhota, peittää ja pimittää sankarin sinänsä sporttisen kuolinkamppailun ('agon'); katku ehkä saa turhan monen silmäparin avoimesti itkeä vetistelemään. Toisaalta bensiini syö miehen pikapikaa; lyhyeksi jää asiakkaiden nautinto, joka tosin on sitten sitäkin intensiivisempi. Puntit voivat mennä tasan. Ja voihan käyttää sekä polttoöljyä (dieseliä vain hätätapauksessa sen kalliimman hinnan vuoksi) että bensiiniä sopivassa suhteessa.

Se antiikin Peregrinus Proteus kuoli kalliisti. Ellen pahemmin erehdy, 10.000 euroa paloi Olympian lehdossa 165. Suitsukkeet maksoivat niin taivaallisen paljon, että modernin maailman tuoksuvat rikkaat Pariisissa, Milanossa ja Roomassa ovat löytäneet Peregrinuksessa arvoisensa trenditietoisen edeltäjän. Ehkä Peregrinus olisi silti voinut ottaa koko touhun askeettisemmin. Jos hän olisi säästänyt edes 4000 euroa, hän olisi ollut filosofisesti vielä uskottavampi kuin hän aktuaalisesti oli.

Mutta jos Savon Peregrinus olisi tehnyt tekonsa jonkin osaamiskeskuksen pihalla runsaan asiakasjoukon ja sitä paimentavien kirkasotsaisten palveluntarjoajien edessä, olisin joutunut pudottamaan häneltä plussan. Sen hän olisi kuitenkin voinut tehdä vain kuumissa unelmissaan, ei elävässä elämässä. Siitä olisi esivalta huolen pitänyt; palokunnan savusukeltaja olisi lennätetty reaaliajassa töihin. Savon Peregrinus tiesi tarkkaan, mitä tehdä. Ja hän onnistui esimerkillisesti, hän, Feeniksin, Herakleen ja Peregrinus Proteuksen seuraaja modernilla ajalla.

Urhea mies kokosi motin, öljysi sen kuten itsensäkin ja nousi motin päälle ja sytytti viimeisen lepovuoteensa sen sijaan, että hän olisi surkeasti alentunut iänikuisiin kehityskeskusteluihin kuntansa talous-, suunnittelu-, kehitys-, hallinto- ja tutkimusjohtajien sekä näiden puolisoiden ja rakastajien / rakastajattarien kanssa. Savon Peregrinus ei myöskään joutunut muiden, vielä tasokkaampia palveluja tarjoavien konsulttifirmojen sekä kaikenkarvaisten iirisdiagnostikkojen, ravintolisä-, hieronta- ja seksiterapeuttien rahastaviin kynsiin. On kaunista päästä tekemään oma eksistentialistinen ja peruuttamaton ratkaisu ilman ulkopuolista apua.

Tosi komea polttoitsemurha Savossa eli uusi Peregrinus

Jotkut lukijani pitävät Peregrinus Proteuksen polttoitsemurhaa Olympiassa 165 jKr. "vain" retorisena. Itse uskon Peregrinuksen tehneen eksistentialistisen valintansa siveellisestä vakaumuksesta ja täyden viitosen arvoisesti. Voin olla väärässä. Mene ja tiedä, jos luulet paremmin tietäväsi.


Peregrinus antoi palaa suuren yleisön silmien edessä. Olihan se mahtava elämys katsojille, jotka tiesivät, mitä tuleman piti. Mutta ehkä yksi jos toinenkin moderni ihminen antaisi veli Peregrinukselle täydet pisteet (5/5) vain siinä tapauksessa, että se filosofi olisi tehnyt itsemurhansa jossakin vuoren loukossa, aivan yksin tai ehkä joku kumma, tulta pelkäämätön eläin todistajanaan. Hän olisi jättänyt sanan filosofiselle oppilapselleen ja kadonnut jälkiä jättämättä, kuin tuhka tuuleen. Nykyihmiset, jopa puhtaat kristityt painuvat innoissaan rock-festivaaleille toivoen ehkä saavansa nähdä sukupuoliyhdynnän (in flagranti). Herkkua se sekin on. Kun aistillisuus tästä vielä lisääntyy, saadaan lisää tuollaisia kokemuksia; niistä tulee "must".


Polttoitsemurhia näkyy aika ajoin (mutta suhteellisen harvoin) tehdyn ja kai niitä edelleen tehdään protestiksi; motiivi on poliittinen; julkea teko tapahtuu julkisessa sfäärissä. Katsojat järkyttyvät miltei poikkeuksetta. Yleensä vain "das Man" on paikalla. Filosofeja on niin vähän, että tuskin yksikään osuu paikalle; lottovoittohan se olisi filosofian rakastajalle, jos joku hänen silmiensä edessä valelisi kanisterin bensiiniä ylleen ja saisi rauhassa palaa loppuun ilman, että joku pikkusielu eli "das Man" ehtisi "apuun". Huono-onnisen polttoitsemurhakandidaatin voisi kuvitella joutuvan häiriköinnistä lusimaan, jossa tapauksessa hän voisi koettaa hirttäytyä (ellei häntä sitten teloiteta rangaistukseksi tai pelotukseksi).

Savosta kuuluu kummia. Siveellinen velvollisuuteni on kertoa, että eteläisessä Savossa kuolevan syrjäkylän tai jo kuolleen syrjäkylän viimeinen tosi mies, eikä suinkaan "das Man" kokoaa motin (siis kuution) koivuhalkoja viimeiseksi leposijakseen. Hän kastelee pinon bensiinillä, kuten itsensäkin, asettuu sitten pinon päälle pitkäkseen ja sytyttää koko komeuden tuleen. Ja siihen hän palaa, ehkä vaimonsa nähden, arvellaan, mutta sitä minä en usko. Paikalla ei ole muita, ja vasta sitten kun "ne" tulevat, on jo liian myöhäistä pelastaa miestä jatkoajalle. Siinä vasta oli urhea mies; enpä menisi sanomaan hänen tekoaan retoriseksi. Sehän olisi vähättelyä. Päinvastoin: annan Savon miehelle 5+/5. Individualismin ajan Peregrinus elää ja polttaa itsensä hengiltä ypöyksin taivasalla.