Edustavat tavikset

Filosofi Hannah Arendt seurasi silmä kovana juutalaisia tehokkaasti haastaneen Adolf Eichmannin oikeusprosessia Jerusalemissa. 'Haaste', 'haastaminen' (konsulttitermejä), tarkoittavat tässä juutalaisten murhauttamista. Eichmann sai projektinsa kaaduttua kovan tuomion sikäli, kuin teloitusta siksi sopii laskea. Jos natsit olisivat voittaneet sotansa, he olisivat juhlineet Eichmannia suurena kansallisena heeroksena. Arendtin huomiota kiinnitti Jerusalemissa varsinkin se, että Eichmann totesi kylmän rauhallisesti ja konsultatiivisen edustavasti tehneensä velvollisuutensa, toimineensa niin, kuin käskystä piti toimia ja tulosta tehdä konsulttien isoeleisesti viitoittaman mission, strategian ja vision mukaan. Paremmin ei kukaan olisi voinut puolustautua. Ei tietoakaan katumuksesta. Eichmann kohtasi arvokkaasti, roomalaismiehen tyyliin, kuolemansa. Hänen tuhkansa heitettiin miltei kunnioittavasti Välimereen, mutta se tapahtui aikana, jolloin luonnon saastuttamisesta tuskin paljoa puhuttiin.

Katumus, kuten yleensäkään korkea moraali (velvollisuus on muuten yhtä hyvin ellei paremminkin pahe kuin hyve) ei totisesti kuulu liike-elämän menestyskuvioihin: niissä operoidaan (Nietzschen) sanoin "hyvän ja pahan tuolla puolen". Sota muuten on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan liiketoimintaa. Kyllä konsultit sen tietävät, mitä taviskansa tuskin voi tajuta.

Eichmannissa puhui ja loisti Das Man, minkä Arendt, natsi-ideologiaa yhteen aikaan kannattaneen Heideggerin oppilas ja rakastajatar (kaiken aikaa hyvän ja pahan tällä puolen) oitis tajusi. Ja siitä Arendt sai maksaa kalliin hinnan. Arendt menetti ison osan (sentimentalismiinsa sortuneita) juutalaisia ystäviään, kun hän ymmärsi "liikaa" Eichmannin tavis-luonnetta eikä leimannut tätä demoniksi. Niin sanottu "paha" näyttäytyy moderniteetissa enää, korosti Arendt, vain banaalina, Das Manille luonnostaan asiaan kuuluvana ja trendikkäänä vulgarismina. Vulgarismia ei muuten saa kutsua vulgarismiksi. Sitä kutsutaan moniarvoisuudeksi (pluralismiksi) tai paremminkin demokratiaksi. Latinan 'vulgus' tarkoittaa kansaa, rahvasta, enemmistöä. - Meillä Suomessa Das Mania, matti ja maija meikäläistä paapovat näin suhteellisen rauhan oloissa sellaiset ohjelmat kuin YLEn 'Ihan perheestä' , jonkin toisen palveluntarjoajan 'Maajussille morsian' tai 'Sinkkuäidille sulhanen', aiemmin 'Kymppitonni' jne). Myös 'Linnan juhlat' on Das Manille mannaa, "must", "pakko seurata". Ja kuten eilen nähtiin ja myös kuultiin, juhlavieraiden joukossa loisti erityisesti "Das Man", asianomaisen edustajan yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta tai varattomuudesta lainkaan riippumatta.

Mika Waltari muuten ajatteli aivan vakavasti mm. 'Johannes Angelosta' kirjoittaessaan, että oikeastaan vain Das Man eli hänen partikulaarinen edustajansa (kukin tapaus) jää eloon, selviäjiin kuuluu, kaikkina aikoina. Toisaalta Eichmannille tuli noutaja, kuten sanoin, mutta eipä olisi tullut, ellei hän olisi jäänyt kiinni. Kiinnijääminen on menestyjän ainoa uhka, ja menestys voi kääntyä katkerasti tappioksi, kun kaikki projektit eivät mahdu tähän maailmaan.

Mainitsen lopuksi Heideggerin käsityksen, jonka mukaan "Das Man" hallitsee jokaista, kuta enemmän, kuta vähemmän. Sokrates sentään sanoi pystyvänsä pitämään orgaaniset motiivinsa kurissa; hän ei kompromisseja tehnyt. Heideggerille ei voi laskea kunniaksi sitä, että hän eräässä vaiheessa lähti intomielisesti natsien kelkkaan; hän halusi jokaisen Das Manin tavoin lukeutua menestyjien seurapiiriin.

Maajussilta viedään morsian

Morsiamen ryöstö on siis fakta. Joku huippuetevä bioroskakuski vei maajussilta tytön. Suomen kansa eli "das Man" on tohkeissaan, ellei shokin vallassa. Tästä puhutaan pitkään. Luin lööpistä tänään (8.10.) sen minkä muutkin. Kamalaahan se on, mutta riippuu, kenen kannalta asiaa katsoo. Voi myös sanoa, että tämä on ihana tapaus, peräti tervetullut onnenpotku arkea virkistämään. Vahingoniloakin saattavat "das Manin" pahansuovat edustajat tuntea. Sekin käy, jos silmät siitä kirkastuvat. - Jos Jumala on olemassa, pitää laskea kylmästi sen mahdollisuuden varaan, että neito jätti maajussin Taivaan Tahdosta, missä tapauksessa tämänkertainen maajussi voi joutua kokemaan vielä muitakin menetyksiä Jobin tavoin; niihin voi varautua paneutumalla iltojen tästä vielä pidetessä Jobin kirjaan. Se kuuluu Vanhaan Testamenttiin. Visio ja strategia ovat tarpeen, ja niistä voi missionkin kehittää. Ja vielä: jos kristittyjen jumalaa ei ole olemassa, mutta kreikkalaisten pakanoiden jumalia on olemassa koko olympolainen kavalkadi, niin rallitähden matkaan lähtenyt sorea neito varokoon jumalten kateutta.... - Rytminen liike taitaa hallita elämää, ellen erehdy.

Kutsuttakoon bioroskakuskia "das Manin" käyttämällä termillä rallitähdeksi; sellainen mies kun on kansallissankari; poliitikot ovat itsekin "das Manin" täysverisiä, partikulaarisia representaatioita; he kannustavat "tavista" eli matti ja maija meikäläistä palvomaan urheilijoita ja heidän siippojaan. Valtio budjetoi urheilua hyvin avokätisesti. Se tyttö, joka hylkäsi (epä)romanttisen maalaiselämän, panosti imagonsa korotukseen. Hyvä niin! Ja kun hän sitten aikanaan luonnon pakosta rupsahtaa, hän idioottivarmasti pääsee tekemään isolla rahalla kasvojenkohotusleikkauksen kirurgisesti. Maajussin puolisona se kai jäisi tekemättä, elllei sitten sattuisi farmille lottovoittoa siunautumaan.

Moraalisesti katsoen, tyttö taikka nainen saa lähteä kenen "das Manin" mukaan tahansa ja milloin tahansa ja miten tahansa; sehän on eksistentialistinen valinta ollut, yksi niistä ja tärkeimmästä päästä vielä. Tasa-arvon korkeata periaatetta pitää kunnioittaa. Ja onhan se nyt toista elämä rallikuskin kainalossa ja bensaa suonissa ja rahaa pankissa kuin maalla kituuttaminen, työtä yötä päivää, kädet rakoilla seuraavat viisikymmentä (50) vuotta. Ja ne aamu- ja iltalypsyt. Hoh-hoijaa. Mitäpä sitä valittamaan, kun onni potkaisi. Tyttö antoi rallitähdelle täydet 5/5 ja toisin päin. Maajussi oli saanut tytöltä eli potentiaaliselta emännältä ja pirttihirmulta vain 3/5. Ei se nykymenossa riitä. Mutta maajussi saanee pian uuden morsiamen, jolle vaatimattomuus on korkein hyve. Sitten taas elämä maalla hymyilee ja on hauska lypsylle mennä.

Muutoin tämä maajussibuumi osoittaa, miten kansaa / "das Mania" viedään eikä meinata. Tyhmää lie Suomen(kin)kansa, vaikka "demokraattisten" arvojen vallitessa tätä ei oikein saisi sanoa. Miksi muuten tällaisesta asiasta tehdään numero?

Meno on vulgaaria, mutta se kuuluu asiaan. Ei ole vaihtoehtoa, kun kansaa ei voi paremmaksi vaihtaa. - Ainoa vaihtoehto on se, että karannut morsian huomaa tehneensä väärän valinnan ja palaa katuvaisena maajussinsa luokse elämään aitoa, luonnonmukaista elämää maaseudun syvään rauhaan, jossa ei tarvi paljon puhua eikä pukahtaa. Mutta ei näin nyt pääse käymään. On asioita, joita tapahtuu vain ikivanhassa Suomi-Filmin elokuvassa.

"Das Man" toivoo nyt, että juttu jotenkin jatkuisi, sama se, miten. Mutta jos se nyt on siinä, "das Man" saa uuden jutun. Aina se jostakin kehitetään, ellei lööppejä kielletä. Miten olisi yhteiskunta ilman minkäänlaista kaupallista mainontaa? Miten suu pantaisiin, jos olisi vain poliittisia banderolleja ja yksipuoluejärjestelmä ja äänestyspakko? Sanoisin, että "das Man" hyväksyisi senkin, niinkuin venäläiset aikanaan hyväksyivät de facto / de jure neuvostojärjestelmän.

Läpinäkyvyys eli transparenssi on moderni hyve. Filosofi Hanna Arendt suri sitä, että raja yksityisen ja julkisen elämän väliltä oli katoamassa tai jo kadonnut. Kaikkien ihmisten tulisi paljastaa kaikki omaan ns. yksityiseen elämänpiiriinsä kuuluvat asiat. Katsokaa internetin keskustelupalstoja. Lukekaa blogeja. Myös televisio on läpikotaisin "dasmanisoitunut". Hömppää tulee joka tuutista ja vieläpä uusintoina. Raha lienee vähissä; siinäkin yksi selitys. Tehdään minibudjetilla hömppää ja uusitaan sitä samaa. Ja eri ohjelmat vastaavat sisällöllisesti toisiaan, kun "das Man" hallitsee. Filosofi Ortegan mukaan sitä sopii hyvinkin kutsua vulgarismiksi.