Vain luonnonhistoriaa

Rudolf Eucken (1846 - 1926), humanisti & idealisti, sanoi aivan oikein, että ihmiselo ja kulttuuri saavat tarkoituksen vain siitä, että postuloidaan, otaksutaan vahvasti henkielämän todellisuus. Henkielämä murtautuu Euckenin mukaan esiin historiassa; sehän se nostaa ihmisen luontotason yläpuolelle. Voi sentään, mitä toiveajattelua ja harhaoppia! Kaikkea ne saksalaisetkin keksivät. Rangaista pitäisi vääriä julistajia, ellei se olisi myöhäistä, mutta oikeastaan he ovat jo rangaistuksensa kärsineet. Meillä ei ole kertakaikkiaan mitään takeita henkielämän olemassaolosta. Humanismi, kuten kaikki idealismi, kuuluu eiliseen. Ja sinne kuuluu myös kristinusko, kunnes viimeinenkin tavis, "Das Man", tajuaa siitä luopua. Materialismista, siis filosofisesta(kin) materialismista, on tullut päivän tunnussana ja ihmiskunnan lopullinen vakaumus; siinä uskonto ja tiede osuvat yksiin. Temporibus generi humano extremis, religio & scientia coincidunt. - Tieteellisestä uskonvarmuudesta voi käyttää termiä religio. Kristinusko edusti aikansa lapsekasta taikauskoa (superstitio). Primitivisissä ja virikeköyhissä oloissa tarvittiin kristillistä taikauskoa, vaan eipä tarvita enää.

Sosiobiologi Edward O. Wilson osoittaa vakuttavasti, että elämä, ihmisenkin elämä, on silkkaa luonnonhistoriaa. "Kehitys" (evolution) tarkoittaa aineellista, mekanistista ja ohjelmoitua prosessia ja projektia. Ne jotka uskovat jumalan eli Mister Sebaotin tai paholaisen luomistyöhön, pettävät itseään ja vielä tietämättömämpiä lapsiaan. Jumala on (occamilaisen säästön periaatteen mukaan) täysin turha oletus. Eikä ihminen ole suinkaan ilmaantunut Tellukselle jonkin humanistis-kognitivistisen itsetoteutuksen vuoksi. Ihmiset eivät ole olemassa, he eivät eksistoi itseään varten. Kaikki organismit, sikäli kuin ne lisääntyvät, vain toimittavat "eteenpäin" ne samaiset geenit, joiden satunnaisia ja täysin ohimeneväisiä kantajia organismit itse ovat. Ihmisen "tarkoitus" on vain lisääntyä (ja mahdollisesti nauttia nuptiaalisista ja ekstranuptiaalisista ja muista iloista, kuten kulutuksesta ja menestyksestä).

Geenit ovat virtuaalisesti kuolemattomia. Niille kuuluu pääosa evoluution teatterissa. Kukin elimistö eli siis vieraileva tähti sivuosassa (sic!) on DNA:n keino, instrumentum (organon) tuottaa lisää sitä itseään, siis DNA:ta. Turha udella lapsosen lailla, mitä varten DNA on olemassa. Se vain on, sanoo lakonisesti Svante Folin, sosiobiologian tutkija lahden takaa.

Tellus-planeetalla on sattumoisin ilmakehä. Jos se puuttuisi / olisi puuttunut, ei orgaanista elämää olisi päässyt syntymään eikä näitä blogeja sen kummemmin kirjoitettaisi kuin luettaisikaan. Eikä televisiosta ja radiosta ja muista tuuteista tulisi tavantakaa luonto-ohjelmia ja -iltoja iltojen päälle. Eikö luonto olekin ihmeellinen?