Näytetään tekstit, joissa on tunniste res gestae. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste res gestae. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. tammikuuta 2009

Sukupuolten tasa-arvo

Luonnontiede katsoo todistaneensa, että koiraat, miehet, naaraat ja naiset kuolevat, kuka mitenkin; tarkoitan yksilöitä, jotka ovat sukupuolesta riippumatta tasa-arvoisia sen kautta, että ne poistuvat vuorollaan olemassaolosta kuolemaan eli ikuiseen kadotukseen. Se on ainoa poistumistie; sitä sopii kutsua myös pelastustieksi. Karl Marx sanoi viisaasti kuolemaa lajin voitoksi yksilöstä. Lajin yksilöstä korjaamaa voittoa voisi kutsua riemuvoitoksi, triumfiksi, jos laji osaisi viettää triumfia, tiedostaisi sen, mutta sitähän se ei osaa. Eikä se ole muutenkaan voitostaan tietoinen, minkä Marx varmasti tajusi. Toisaalta mikään ei ole ikuista. Lajitkin kuolevat, samoin filosofiset opit ja oikeastaan jokainen ajatus. Ja tähdet sammuvat.

Kristinuskoa mainostetaan sukupuolten katsannossa tasa-arvoiseksi ja edistykselliseksi uskonnoksi. Paljon on toisaalta niitäkin, joiden mukaan kristinusko, samaten kuin kummasti samoilla, "monoteistisillä" nurkilla syntyneet juutalaisuus ja islam, ovat syntyneet palvelemaan paljossa vain miesten tarpeita; naiset ovat saaneet kokea patriarkkojen periaatteessa holhoavassa syynissä käytännön riistoa ja sortoa, eikä menolle näy ainakaan lähitulevaisuudessa loppua tulevan. Tasa-arvon toteutuminen antaa tällä tiellä odottaa itseään.


Kristinuskon Isä, Poika ja Pyhä Henki eli kaikkivaltiaan jumaluuden kolme, yhtäläisesti kaikkivaltiasta persoonaa, ovat maskuliinisia olioita. Luin joskus ja itsekin esitin luennolla ikäänkuin mainitsemisen arvoisena asiana, että varhaisimmat kristityt olivat varsin tasa-arvoisesti ja tasapainon periaatetta noudattaen (mutta lopussaan erheellisesti) pitäneet Pyhää Henkeä feminiinisenä voimana.


Elaine Pagels puolestaan sanoo, huomaan nyt, että kaikki naiset kokevat kaikkina aikoina Isän Jumalan aivan toisin kuin miehet, mitä pidän mainitsemisen arvoisena asiana siksi, että harva mies ja harva nainen tulee tuskin asiaa koskaan ajatelleeksi. Ja vaikka nais- ja mieskristityt tulisivatkin sitä eroa luojaties mistä syystä ajatelleiksi, heillä olisi kuitenkin opillisesti yhteinen Isä-Jumala ja Poika-Jumala ja historiassa miehisiä tekoja suorittava Pyhä Henki eli suunnilleen Hegelin Maailmanhenki.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Korvausta kansalaissodan punaisille

Kaikennäkevä kirkko suostuu viimein antamaan taivasosan aikanaan rikollisiksi tuomitsemilleen punaisille, jotka nousivat "laillista esivaltaa" vastaan. Lappeenrannassa siunattiin marraskuulla punaisten hautoja yhden jos toisenkin harmaantuneen valkoisen miehen mielipahaksi tai (toivottavasti) iloksi. Humanistisesti ajatellen on kovin ilahduttavaa, ettei punaisten tarvitse jäädä pidemmäksi aikaa Siunaamattomaan maahan eli Kadotukseen eli Gehennaan tai Kiirastuleen. Ja jos edelleen ajatellaan humanistisen positiivisesti, sopii huomauttaa, että sinivalkoisen Suomen kirkkaasti häviämä jatkosota (1941-44) lasketaan tai se ainakin voidaan retorisessa harjoituksessa laskea postuumiksi hyvitykseksi, ellei peräti moraaliseksi tai symboliseksi voitoksi, kansalaisssodan ajan Suomen puna-armeijalle (niin fenneille kuin venäläisillekin). Vai sanoisimmeko, että punaiset kostivat, olkoonkin viiveellä eli postuumisti? Kosto on kieltämättä voimakas ilmaisu, mutta onhan se elämä ja historia (res gestae) kaikkinensa yhtä väkivallan näytöstä siinä määrin, että meno vallan hirvittää tai ainakin uuvuttaa. Tauon paikka. Voidaan kuunnella jotakin kohottavaa, vaikkapa Franz Lehárin 'Volgalied'. Siitä ne sivistyneet vartijasotilaat kovin pitivät, ennen kuin rock saastutti heidän mielensä.



Stalin voitti hyvinkin monen punaisen tähden arvoisesti. Onneksi olkoon! Malja Stalinille (mutta vain kuvaannollisesti). Tämä puolestaan oikeuttaa päättelemään tasapainon periaatteen nojalla, ettei amputoidun ja muutenkin kärsineen Suomi-Neidon enää tarvitse alentua maksamaan ainakaan rahassa eikä "luonnossa" postuumeja korvauksia valkoisen ja punaisen miehen välisissä yhteenotoissa surmatuille, murhatuille tai muuten vain kovia kokeneille punaisille miehille, naisille, pojille ja tytöille, sen kummemmin kuin valkoisenkaan kansanrodun edustajille.