Olympia in memoriam?

F.T. Marinetti perusti satakunta vuotta sitten futurismin. Ihmisten maailma on saanut ihailla "tulevaisuushakuista" runoa, romaania, visuaalista taidetta, melodiavihamielistä musiikkia ja muuta tosi kivaa "teknoa": tarkoitus on ennakoida, mutta jo alustavasti juhlia Koneen lopullista triumfia. Kone todella saa monen lajitoverin "eksistentialistisesti" unohtamaan kuolevaisuutensa (ja aika ajoin olemassaolonsa, kun kiire painaa päälle). Ja kone lupaa ihmiselle myöhemmin aktuaalisen kuolemattomuuden. Superteknologiasta olivat jo alkemistit haaveilleet. He etsivät "Viisasten kiveä" (lapis philosophorum), mutta vasta uusin keinoin alkaa haku olla valmis.

Teknologia- ja muiden osaamiskeskusten soisi järjestävän pyhiinvaellusmatkoja Marinetin haudalle. Virtuaalinen vierailu voidaan katsoa riittäväksi edellyttäen, että se todistetaan tehdyksi (dokumentoidaan). Marinetin synnyin- ja kuolinpäivää ei tarvinne erikseen noteerata: Marinettia juhlitaan ja hän itsekin juhlii, postuumisti tai oikeasti, vuoden jokaisena päivänä, ja niin kauan kuin tulevaisuutta riittää.

Futuristit ovat palvoneet teknologiaa, siis tieteen ja tekniikan yhteiskunalllista käyttöä, samoin kuin teknologisoitua militarismia. Futuristit seurasivat kenties liiankin ihastuneina konetuliaseiden "rytmikästä" puhetta ja joukkojen "dynaamista", teollista liikuntaa ensimmäisessä maailmansodassa ja sen jälkeisissä, päivitetyissä ryhmityksissä. - Martin Heidegger piikitteli futuristeja ja teknoromantikkoja sanoessaan 2. maailmansodan jälkeen reippaasti, että Auschwitzissa harjoitettiin koneellista maataloutta: siellä tehtiin (wanhan kielen mukaan) ihmisistä ruumiita ja sitten niistä "hyödyllisesti" selvää. Heideggerin ele oli retorinen. Hän totesi, ettei teknologialle mitään mahda; vain Jumala meidät voi pelastaa. Paljo eksistentialismi lienee reaktiota konekulttuuria ja ihmiskonetta ja yleensäkin valistuksen projektia vastaan. Protesti jää terapeuttiseksi. Se ei estä ihmisen kytkemistä Koneeseen, ja tämä kytkös on lopullinen.





Marinetti herätti suurta innostusta julistaessaan, että liikkuva auto(mobiili) pesee mennen tullen kauneudessa Samothraken Niken likaisen (patinoituneen) patsaan, joka on vielä torsokin. Vain menneeseen jumiutunut voi pitää Niken virtuaalisesta rumiluksesta. Uuden ja tulevan ajan haasteisiin vastaava ihminen pitää rienauksena sellaista puhetta, että Samothraken Nike muka tarjoaisi paremman flow- elämyksen kuin automobiili ja se vauhdin hurma. Marinetti tähyää pilven laidalta Formula-sirkuskiertueita. Täällä Maan päällä hurraa "Das Man", kun kuskit kaahaavat bensaa suonissaan, kunnes pulloista sampanja suihkuaa.



"Das Man" katselee mieluummin Formula-ajoja kuin antiikin torsoja. Näitä torsoja näkyy olevan myös Olympian lehdossa, siellä Peloponnesoksella. Miksi niitä ei ole jo ajat sitten lyöty palasiksi ja korvattu ehjillä patsailla? Tai miksei Olympian lehtoon ole rakennettu kilpa-ajorataa autoja ja "Das Mania" varten? Eikö muutoksen aika jo olisi? Olympian kisoja alettiin ehkä viettää jo 776 eaa. Herran vuona 165 Peregrinus Proteus poltti itsensä olympialaisten päätyttyä. Hyvä oli ajoitus. Ja 394 muuan Rooman jo kristillinen keisari lakkautti olympialaiset; meno niissä oli (kristillisestä näkökulmasta) moraalitonta. Modernin ajan ensimäiset olympialaiset järjesti Ateena 1896. Myös viimeisimmät sattuivat olemaan Ateenassa (2004). Moraali ei ole osoittautunut erityisen korkeaksi moderneissa(kaan) kisoissa. Elämys ratkaisee, ja raha paljon enemmän nyt kuin ennen. Mediateollisuus ja kukapa muu kuin "Das Man", kuten myös nationalismi, tarvitsevat vaikkapa dopattua ohjelmaa, mutta tuskin enää Olympiaa.





Kesken uuden olympiadin tuli uhkasi Olympian lehtoa ja kaikkia niitä "marinettilaisia" torsoja elokuussa 2007. Tuota muinaismuisto-objektia kehuttiin varsin epäfuturistisesti uutisissa "mittaamattoman arvokkaaksi". Marinettilaisia keljutti. Metodinsa oppineet akateemiset naiset ja herrat tuhahtivat. Sillä 'mittaamattoman arvokas' on paha, epätieteellinen arvoarvostelma. Muuan Jyväskylän historian positivisti-lehtori saarnasi meille, kun opiskelimme, ettei saa sanoa kulttuurin milloinkaan kukoistaneen missään, ei Niilin tai Induksen jokilaaksossa eikä Sokrateen Ateenassa, eikä muuallakaan Kreikassa. Hänen mukaansa pitää katsoa tulevaisuuteen. Tekniikka ongelmat ratkaisee. Pois arvoarvostelmat historiatieteestä! Arvoarvostelmat merkitsevät mm. (väärää) takertumista menneeseen ja menetettyyn, sanovat futuristit ja positivistit. He eivät tosin huomaa, että he itse syyllistyvät arvoarvostelmiin, mitä tahansa he suustaan päästävät. Ja he edustavat "Das Mania" yliopistolla ja muualla.





Olympian lehto olisi saanut palaa poroksi. Mennyt olisi siten tehnyt tilaa modernille, kun olisi päästy aloittamaan kaikki puhtaalta pöydältä futuristien mieliksi. Ja Olympia olisi saanut palaa, jos yksikin ihminen olisi liekeiltä ja savulta pelastunut. Mutta tämä on moralistinen näkökanta; futuristi ei tästä pidä, kuten ei siitäkään, että ne, jotka Kreikan metsäpalot tahallaan sytyttivät, olisivat mieluummin saaneet polttaa itsensä elävältä Peregrinus Proteuksen muistoksi - tai protestiksi maailmanmenoa ja futuristien projekteja vastaan.



Miten ihmeessä se Olympian lehto voi olla "mittaamattoman arvokas"? - "Das Man" päättelee, ettei Olympiaa voi rahassa arvioida; se taasen tarkoittaa sitä, että Olympia mitataan taloudellisesti jokseenkin arvottomaksi. Olisihan tuo jo joutanut palamaan pois. Torsoineen ja kaikkineen Olympia näyttää jo valmiiksi Tuonen lehdolta. Tuli olisi viimeistellyt työn ("up to date") mutta se ei nyt vielä onistunut. No, Olympia merkitsee paljon Kreikan valtion ja kansan identiteetille, nationalismille ja kulttuuripatriotismille. Kaipa se siksi sai vielä tämän kerran pelastua. Olkoon niin. Mutta joskus se tuho tulee. Olympia katoaa tuleen tai veteen, kun Zeus (jonka kunniaksi antiikin kisoja vietettiin), on polttava tai hukuttava kaiken Maan. Tosin Olympos, vuori Thessaliassa (2985 m) säilyy. Toisin kuin se tuttu "Das Man" ainakin Pohjois-Euroopassa ja Amerikan Yhdysvalloissa kuvittelee, Olympian kisoja ei ole antiikissa eikä moderniteetissa vietetty Olympoksella. Sillä Olympos on jumalten koti. - Heidegger ei suinkaan laskenut sen varaan, että Zeus, sen kummemmin kuin Jahve tai Jeesus Kristus, ihmistä pelastaisi. Heideggerin piti esittää toive. Ihmiset pitävät sellaisesta; he ovat optimistisia eläimiä.